Tietoja minusta

maanantai 28. marraskuuta 2011

Haluaisin ehtiä kaiken, mutta en ehdi. Nyt on menossa monta kivaa ja mukaansa tempaavaa juttua, joiden vuoksi tulin sanomaan, että hei. Tämä on nyt tällaista. Ajan autolla maisemassa, jota kuvaan ajatusten kameralla ja sanoitan kuvan blogiin. Ihmettelen pieniä ihmisiä, jotka osaavat jo niin paljon. Ihmettelen, mutta ajatus jää päähän. Ajattelen, että nyt on näin ja palaan, kun saan asioita taas eteenpäin.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Tätä on päivät nyt. Paitsi että aamulla on pimeä. Olen silti nähnyt tien poikki vilistävän näädän, pellolla astelevan peuran ja langoilla istuvat lintuparvet. Olen päivitellyt mielessäni tiellä ohi vilahtavaa työkaveria, joka ei koskaan ehdi huomata mitään näistä. Yhä vähemmän minulla on nykyään kiire mihinkään.

Tänään oli flunssapäivä. Yritin nukuttaa lapsia päiväunille, mutta heräsin itse tunnin kuluttua siihen, että kumpikin kainaloinen oli kömpinyt pois ja leikki kuiskaamalla pikkuautoilla viereisessä huoneessa. Vastailen kysymyksiin ja olen jo valmiiksi vähän pahoillani siitä, että tämä vaihe loppuu joskus.

Tuleeko leijonille nuha?
Voiko mummutkin pierasta?
Voiko nenän ottaa irti?
Missä mä olin kun mä en vielä ollu sun mahassa?

lauantai 29. lokakuuta 2011

Sanat on, lauseita ei synny. Koetan muistaa tästä päivästä nämä
- aurinko
- omenapuun pudonneet lehdet
- pieni oma hetki metsäaukiolla
- hirvimiehet punaisissa liiveissään
- vanha ystävä uudessa paikassa
- tallin tuoksu
- tuliaisletut mansikkahillon kanssa.

Tästä tuli ihan hyvä päivä. Huomennakin luvassa kivoja asioita.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011


Lopultakin saan pysähtyä saamieni sanojen ääreen.

On vähän vahinko, että syksyn loma on kulunut myös vaikeiden asioiden äärellä. Toisaalta tiedän, että katuisin paljon, ellen olisi näihin juuri nyt tarttunut.

Koulussa vietin tosi paljon aikaa käytävällä. Siksi on aika kummallista, että olen siellä taas ja ihan mielelläni. Nyt kun mietin, huomaan pitäväni edelleen tyhjistä käytävistä.

Metsään löysin monen vuoden jälkeen uudelleen kun muutin pois kaupungista. Nyt uskallan sinne myös yksin.

Viime kesänä unet palasivat. Ehti kulua viisi vuotta ilman yhtään ainoaa unta. Edelleen ne ovat harvinaisia eivätkä ehyitä kuin joskus.

Kiitos kirjailijatar, enpä olisi uskonut, että lahjasanoihin olisi näin haastavaa tarttua. Mietin kovasti miksi.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Jouduin eilen kohtaamaan ihmisen, jonka todellisuus oli erilainen kuin omani. Ihmisen, jonka maailma oli täynnä uhkia ja salaliittoja, joita minä en voinut nähdä tai jakaa, mutta joita hän halusi minun kanssaan katsovan. Ja vaikka tiesin, kuinka totta se kaikki on hänelle, olin aivan neuvoton.

Tapaaminen laukaisi valtavan ajatuskaaoksen. Jouduin kertaheitolla kohtaamaan omat ennakkoluuloni, stereotypiani ja avuttomuuteni. Pakottauduin muistamaan, miten tietämättömiä me olemme toisten ihmisten elämistä ja asioista ja kuinka mielellämme me myös tähän tietämättömyyden tilaan jäisimme. Toisen rikkinäisyys muistuttaa liikaa omasta haavoittuvuudesta.

lauantai 1. lokakuuta 2011

 Tänään olen
- herännyt liian aikaisin
- leikannut nurmikkoa
- ihmetellyt, kuinka naapurin pieni mökki hävisi maailmasta yhdessä päivässä
- pyöräillyt kahdesti hevostallille esikoisen vuoksi
- löytänyt suppilovahveroita ja kantarelleja
- katsonut hyvän lastenelokuvan
- ajatellut pian syntyvää tärkeää vauvaa ja tämän äitiä monta kertaa
- järjestellyt tulevan viikon aikatauluja
- yrittänyt olla ajattelematta vuotavaa pesukonetta
- yrittänyt ryhdistäytyä retuperällä olevan tapentointiasian kanssa
- päätynyt katselemaan maailmaa vihreän lehden läpi.


sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Takana on raskas viikko. Muistan, että viime vuonna samaan aikaan väsyin myös. Silloin ajattelin sen johtuvan työstä, että väsyin siihen. Tänä vuonna en ole ihan varma. Aika paljon pelkään, että melankoliasta tulee osa vuodenkiertoa. En haluaisi sitä latistamaan syksyisiä aurinkopäiviä.

torstai 22. syyskuuta 2011




Kysymyksiä, joihin koetan vastata:

- Miks mun pää on kova?
- Mistä mä tiedän, että tää kaikki on totta?
- Missä palomiehet asuu?
- Tuleeko oravalta kakkaa?
- Miks sä oot tollanen?

tiistai 13. syyskuuta 2011


Vietän sairaslomapäivää. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen olen viettänyt sitä niin kuin kuuluu. Sohvalla loikoillen, joutavanpäiväisiä televisio-ohjelmia katsoen. Syynä tietysti elokuussa alkanut päiväkoti. Tähän asti sairaspäivä oli tavallinen leikki- ja ruuanlaittopäivä. Että osaan kuulkaa arvostaa tätä.

torstai 8. syyskuuta 2011


"Tuklaamuhuvintti", ehdottaa pienin kun mietin lahjaa tuttavan vauvalle. Töissä lapsi kuvailee minua toiselle: "se on niinku kiva mutta outo". Kuuntelen sanoja ja lauseita ja ajattelen että ne pitäisi muistaa, mutta tiedän unohtavani. Tärkeä ihminen vuosien takaa lähettää yllättäen viikon sisällä kaksi viestiä: toisen syntymästä, toisen kuolemasta. Olen vähän hämmentynyt ja mieli palaa jonnekin kauas määrittelemättömään hetkeen. Ajattelen kuitenkin kummankin viestin päähenkilöä lämmöllä.

torstai 1. syyskuuta 2011

Ostin kirpputorilta kipon, jonka pohjassa luki Till Ellen från Seppo från Poland. Esikoinen kimpaantui kun automatkan rakentelin Ellenin ja Sepon tarinaa. Vielä kotona katselin kuulakärkikynällä kirjoitettua omistuskirjoitusta ja mietin, miksi Seppo oli Puolassa. Ja kuinka Ellen raaski luopua Sepon tuomasta kiposta. Vai luopuiko hän ensin Seposta. 

Töissä olen keskittynyt olennaiseen. Hankimme työkaverin kanssa salaisen kahvinkeittimen käytävämme pieneen varastokopperoon ja nyt jokaisen tauon tullen istumme siellä hihittelemässä, kilistelemässä kahvikuppeja ja kastamassa pullaa. Että ottia tuota. Viimeisen tauon aikana lapsi löysi piilopaikkamme ja päivitteli koko viimeisen koulutunnin, että "kiva nyt teillä tollanen paratiisi. Pöytä ja kaikkee." Ajattelin, että siinä poika oli harvinaisen oikeassa. Paljon ei arjen paratiisiin vaadita.

tiistai 30. elokuuta 2011




Melkoista hyppelyä on ollut. Päivätyön, vuorotyön, koulutyön ja päiväkodin yhteen sovittamista. Nyt palaset ovat suurin piirtein paikoillaan. Tänään pysähdyin työmatkalla tien viereen katselemaan pellolla liikkuvaa leikkuupuimuria ja mietin, kuinka kivaa olisi vaan ajaa peltoa ylös ja alas ja nauttia kauniista syksystä. Tiedän kyllä sen pölyn ja kaiken muun, mutta näihin romanttisenkateellisiin kuvitelmiin ne eivät mahdu.

lauantai 13. elokuuta 2011

Kolme vuotta sitten pienin oli niin pieni, kuin ihminen voi olla. Mutta jotenkin kovin valmis. Hämmästelimme toisiamme pienessä huoneessa sinisen verhon takana. Siitä alkoi arki, joka ei todellakaan ollut sellaista kun joku sanoi. Että siinähän se kolmas menee kun kaksikin. Ei mene, vaan miksipä pitäisi. Tuosta päivästä ja ajasta sitä ennen tuntuu olevan ikuisuus. Tänään pieni sanoo "Mää luulen että mutta taitaa katvaa toti ito." Niinpä. Hämmästely jatkuu.

tiistai 9. elokuuta 2011

 
Tämä aamu antoi jo viitteitä tulevasta arjesta, vaikka koululainen jäi vielä nukkumaan kun me muut suljimme aamulla oven. Ymmärsin, että kello on laitettava soimaan ainakin puolta tuntia aiemmin kun olin ajatellut. Päivän saldona armoton päänsärky, kasa paperia luettavaksi ja muille annettavaksi, unohtuneet salasanat, uuden odotus. Kotiin tullessa mummun leipoma kasa pullia ja iloiset lapset. Näin mennään nyt.

perjantai 5. elokuuta 2011

Päiväkotitaipale alkoi. "Kyllä me selvitään, älä sitten tänään itke", sanoo viisivuotias kolmevuotiaalle. Ja kun itku päiväkodin pihassa tulee, myös isosiskon alahuuli alkaa väpättää. "Kato äiti kun ihminen on sellanen että kun toinen itkee niin alkaa itteäki itkettää." Ja hetken kuluttua: "Niinku nauruki tarttuu. Ja haukotus."

Iltapäivällä itku oli jo historiaa ja pienempi oli syönyt välipalalla 12 lättyä. Onneksi päiväkodin tädit ymmärtävät missä on tie pienenkin miehen sydämeen.

maanantai 1. elokuuta 2011

On paikka, jossa juuri mikään ei muutu. Josta mummu ja pappa lähtivät kauan sitten ja jonne moni asia jäi paikoilleen. Mutta joka ei kokonaan autioitunut vaan on edelleen. Samat asiat samoilla paikoilla kuin lapsena. Niitä nurkkia, kaappeja, mattoja katsellen vietin viikonlopun lähimpien kanssa. Oli hyvä. Oli myös hetkiä, jolloin katsoin lapsiani ja näin itseni. Juoksemassa, leikkimässä, nukkumassa. Paikoissa, joissa aika on pysähtynyt oudolla tavalla tuntee sen liikkeen vahvemmin.

Tänään otimme askeleen ihan uuteen, kun pienimmät kävivät kokeilemassa leikkejä päiväkodin pihassa. Pienet, jotka tänään näyttivät tavallista pienemmiltä. Ja silti, kaiken haikeuden keskellä jotenkin odotan että uusi arki alkaa ja elämään tulee rytmi.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Hyviä asioita


- pieni loma eteläisimpään Suomeen (varpaissa edelleen Hangon hiekkaa)
- yhteensä 18 luettua romaania tänä kesänä
- yläkerrasta kantautuva leikin ääni
- esikoisen ilme ratsastustunnin jälkeen
- oman maan perunat, punajuuret, salaatit, pinaatit ja sipulit
- kirpputorilöydöt aamuiselta kaupunkireissulta

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Luin peräkkäin kaksi koskettavaa kirjaa - Olli Jalosen Poikakirjan ja Laura Honkasalon Eropaperit. Molemmista jäi hiukan surumielinen ja haikea olo. Kun vielä katsoin valoisana kesäyönä Kaurismäen Arvottomat, tuntui etten ole oikein toipunut vieläkään. Kaikki nuo yhdessä nostattivat epämääräisen kaipuun jonnekin, jota ei enää ole. Nyt koetan saada tästä olosta ja itsestäni otetta.

Lapset viettävät tällä viikolla vuorotellen päiviä mummolassa. Toivoisin että niistä jäisi mieleen samanlainen hyvä, kuin se mitä minäkin varmaan nyt kaipaan. Lapsuuden aikaa - vetämällä avattavia limsapullon korkkeja, kauppa-autoa, automatkoja ilman turvaistuimia. Mummon harmaata nutturaa ja vihreää Tunturi-polkupyörää, kangaspuiden ääntä. Lossia salmen yli, Super-jäätelöä, päättymättömiä kesäkuukausia. Vaikka tiedän, että nyt on myös hyvä.

maanantai 11. heinäkuuta 2011





Näitä listoja on ollut ilo lukea siellä ja täällä ja onkin mennyt monta päivää omaa kirjahistoriaa pohtiessa. Silti tuntuu, että joku tärkeä unohtui. Jokainen on kuitenkin jättänyt jäljen siinä elämän hetkessä kun olen kirjan maailmassa elänyt. Joku järjestyskin tässä yrittää olla. Eli minun kirjani voisivat olla

L. M. Montgomery: Pieni runotyttö
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Minna Canth: Anna Liisa
Reko Lundan: Aina joku eksyy
Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä
Leea Klemola: Jessica vapaana syntynyt
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Toista kymppilistaa en edes tosissani yritä. Sanon vaan että päivittäisiin tarpeisiin kuuluu vaihtelevanmerkkiset
 
ripsiväri
kulmakynä
kosteusvoide

ja niillä yleensä pärjään. Puuskittain paljon muuta, mutta ei kyllä ikinä vähempää.

maanantai 4. heinäkuuta 2011


On pidellyt ilmoja. Lämpimiä, nahkean hiostavia, sateisia ja nyt viileitä. Tykkään kaikista. Kuumalla makaamme pienimmän kanssa peitolla ja aloitamme päivät uimarannalla, hiostavalla poljin isoimman kanssa tallille, sateisella luetaan porukalla kirjoja ja viileillä nautitaan helposta olosta. Tämä kesä on ollut hyvä.

torstai 30. kesäkuuta 2011


Kaupantäti anna mulle rahaa! Huusi kuopus illalla lähikaupassa, kun sai kuulla ettei saa haluamaansa tikkaria. Huusi ja juoksi hyllyjen välissä karkuun. Miksi aina tuollaisina hetkinä kauppa on täynnä mummoikäisiä tätejä, joiden paheksuvia katseita ei pääse karkuun?

Illan tanssitunti vaihtui asioiden selvittämiseen kolmen tytön ja kolmen äidin kesken. Vaikka omani ei tällä kertaa ollut päällepäsmärinä, hiukan epämukavin miettein lähden kohta polkemaan tuttuun taloon. Hö.

maanantai 27. kesäkuuta 2011


Ajattelen vähän väliä erästä kaunista tuolia, jonka näin osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa juhannuspyöräilyllä. Päätin kuitenkin, että ajattelen vielä - se on taito, jonka olen ihan viime vuosina oppinut. Että kaiken ei tarvitse tapahtua ihan heti. Ja että joskus on parempi vain ihailla jotain kaunista asiaa muualla. Saa nähdä, kuinka tämän kanssa käy. Vailla huolia heräteostoksista lähden myös esikoisen kanssa ruotsalaiseen huonekalujättiin mehupullo-ostoksille - nykyään kaupoissa on harvoin mitään mitä todella haluaisin.

perjantai 24. kesäkuuta 2011




Juhannusta vietetään kotona, odotellaan vierasta ja leivotaan leipää. Onneksi aurinkokin pilkistää jo pilvien raosta. Kaunista keskikesän juhlaa kaikille!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011




Viimeisen viikon aikana olen katsellut kesää Päijänteen, Näsijärven ja pienen Vesijärven rannoilta. Kantanut puita ja istunut autossa. Leiponut leipää ja onkinut särjen. Saunonut ja siivonnut. Lukenut monta kirjaa. Huomaan, että viimeiset kymmenen vuotta minussa on ollut kiinni pieni ihminen. Nyt kun pieninkin hiukan irtautuu, maailman kaikki aika tulee luokseni. Välillä on jopa tylsää ja voi miten siitä nautin.

perjantai 17. kesäkuuta 2011



Sanat on nyt jossain. Raaputtelen hyttysenpuremia ja muistelen mummulareissua. Kivaa päivää kaikille!