Ostin kirpputorilta kipon, jonka pohjassa luki Till Ellen från Seppo från Poland. Esikoinen kimpaantui kun automatkan rakentelin Ellenin ja Sepon tarinaa. Vielä kotona katselin kuulakärkikynällä kirjoitettua omistuskirjoitusta ja mietin, miksi Seppo oli Puolassa. Ja kuinka Ellen raaski luopua Sepon tuomasta kiposta. Vai luopuiko hän ensin Seposta. 

Töissä olen keskittynyt olennaiseen. Hankimme työkaverin kanssa salaisen kahvinkeittimen käytävämme pieneen varastokopperoon ja nyt jokaisen tauon tullen istumme siellä hihittelemässä, kilistelemässä kahvikuppeja ja kastamassa pullaa. Että ottia tuota. Viimeisen tauon aikana lapsi löysi piilopaikkamme ja päivitteli koko viimeisen koulutunnin, että "kiva nyt teillä tollanen paratiisi. Pöytä ja kaikkee." Ajattelin, että siinä poika oli harvinaisen oikeassa. Paljon ei arjen paratiisiin vaadita.