
Melkoista hyppelyä on ollut. Päivätyön, vuorotyön, koulutyön ja päiväkodin yhteen sovittamista. Nyt palaset ovat suurin piirtein paikoillaan. Tänään pysähdyin työmatkalla tien viereen katselemaan pellolla liikkuvaa leikkuupuimuria ja mietin, kuinka kivaa olisi vaan ajaa peltoa ylös ja alas ja nauttia kauniista syksystä. Tiedän kyllä sen pölyn ja kaiken muun, mutta näihin romanttisenkateellisiin kuvitelmiin ne eivät mahdu.