Tietoja minusta

perjantai 5. elokuuta 2011

Päiväkotitaipale alkoi. "Kyllä me selvitään, älä sitten tänään itke", sanoo viisivuotias kolmevuotiaalle. Ja kun itku päiväkodin pihassa tulee, myös isosiskon alahuuli alkaa väpättää. "Kato äiti kun ihminen on sellanen että kun toinen itkee niin alkaa itteäki itkettää." Ja hetken kuluttua: "Niinku nauruki tarttuu. Ja haukotus."

Iltapäivällä itku oli jo historiaa ja pienempi oli syönyt välipalalla 12 lättyä. Onneksi päiväkodin tädit ymmärtävät missä on tie pienenkin miehen sydämeen.

8 kommenttia:

  1. Olipa hellyttävä kirjoitus. Aivan suloinen tuo lohduttava isosisko, sydänalasta otti :) Ruoka on kyllä kumma juttu, toimii isoilla ja pienillä.

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana kirjoitus. Liikuttava ja hellyttävä. Lapset on niin ihania.
    Itkettikö äitiä? :)

    VastaaPoista
  3. Suloiset sisarrukset!
    Lämpöisin ajatuksin
    yksi tarhatäti

    VastaaPoista
  4. Lapset on vaan niin parhaita: empaattisia ja viisaita!

    VastaaPoista
  5. Sisarukset ovat kyllä todella toisiinsa kiinni kasvaneita - enemmän ottikin sydänalasta juuri isosiskon huoli ja murhe pienemmän puolesta. Vanhastaan kun tiedän, että itku loppuu melko nopsaan. Mutta joo, kyllä itketti äitiäkin ;-)

    VastaaPoista
  6. Kuinka monta kertaa on itse lähtenyt itku kurkussa pois päiväkodin pihalta... Nyt on kyllä helpottanut molemminpuoliset ikävät.

    Niin ja letuthan pelastavat huonommankin päivän :)

    VastaaPoista
  7. Voi miten liikuttava kirjoitus, melkein alkoi itseäkin itkettää..

    VastaaPoista