Siirryin kesäaikaan salaa, pää vielä tyynyssä. Puoliunessa kaivoin ainoan kelloni tyynyn alta ja siirsin sitä kohti kesää. Sitten odottelin, että vieressä nukkuva kuopus alkaa heräillä ja kuuntelin, kuinka kahdet pienet askeleet tassuttelivat vuoron perään alakertaan. Kaikkein isoin nukkui vaan.

Viimeiset pulkkailukelit otettiin riemulla vastaan, vaihdettiin lapsia ystävän kanssa: isot teille, pienet meille ja vietettiin kiva päivä. Talon hiljennyttyä katselin, kuinka nuori Anna-Leena Härkönen esittää vielä nuorempaa Anna Liisaa ja vaikutuin. Tarinasta ja tulkinnasta. Huomenna koetan jakaa jotain siitä eteenpäin.

Hyvää huomenna alkavaa taas kaikille muillekin!

Morjenstelua

Ajoin tänään töihin normaalireitistä poiketen sitä vielä pienempää maalaistietä. Kylällä varmaan jollain on samanlainen auto, sillä joka vastaantulija heilutti iloisesti kättään, samoin jokainen postilaatikolla kävijä ja koiraa ulkoiluttava. Minä heiluttelin iloisesti hymyillen kättäni kaikille ja iloitsin tästä yllättävästä huomiosta.

Eräs ystäväni opetti, että ohi ajavalle junalle kuuluu vilkuttaa. Nykyään heiluttelen isolla kädellä maalaisradalla kiitäville matkustajille ja ajattelen, miten hyvä mieli tulisi jos itse istuisi junassa ja joku iloisena minulle heiluttaisi.

Eli morjenstellaan kun tavataan, vaikka sitten ihan vieraita ihmisiä!

Päivien viemänä

Lahjoin koululaisen kanssani sunnuntaitöihin. Yhdessä pakkasimme auton ääriään myöten täyteen ja lähdimme tekemään suursiivousta ja lavasteoperaatiota työpaikalle. Ruuvimeisseli taskussa huristimme halki keväisen aamun ja perillä työ tuli tehdyksi. Tuhlasin matkalla rahaa, jota ei oikeastaan ole, muistin etten ole lunastanut varaamiani teatterilippuja ja söin ihan liikaa herkkuja. Päivä oli kuitenkin hyvä ja illalla pihasauna lämpesi.

Naama näkkärillä

Otti kuulkaas tänään päästä. Eräässäkin ruotsalaisessa huonekaluliikkeessä vietin illan viisivuotiaan kanssa - ihan turhaan. Töistä saamani maksulappu ei kassatytölle käynytkään, vaikka ennen tätä kestävyyssuoritustani olin sen korkeammalta taholta varmistanut.

Että. Ostimme siis näkkileipää ja suklaata. Kotimatkalla lapsi oppi lukemaan liikennemerkistä "stop" ja kotikaupungin nimen. Ei siis ihan hukkareissu.

Laskeutuminen

Olen ollut viime päivinä kovin toimelias. Ja jotenkin hyvin tyytyväinen itseeni. Tänään itsetyytyväisyys saavutti lakipisteensä, kun hoidin yhden hyvin rutiininomaisen työn ala-arvoisen huonosti. Tajusin, että jos joku saapuisi minun eteeni selittämään yhtä valmistelematonta ja sekavaa asiaa, en ainakaan kuuntelisi ja varmaan myös hermostuisin. Niin minunkin yleisöni teki. Toisaalta pieni itsetyytyväisyyden siemen jäi itämään, koska olin tyytyväinen huomatessani, että tajusin kaiken tämän. Nuorempana ja kokemattomampana olisin syyttänyt kaikesta nuorta yleisöäni, nyt tajusin saman tien katsoa peiliin. On muuten ärsyttävää, miten usein syyllinen löytyy sieltä.

Lasten ja nuorten kanssa kaikenlainen pöyhkeys karisee kovin nopeasti. Onneksi, ties millainen riikinkukko minäkin olisin!

hmmm

Kadotin itseni hallintatyökaluihin. Nyt olen uusi enkä tiedä haluanko olla.

Aamun olimme uimarannalla ihan kuin heinäkuun helteillä. Samojen ystävien kanssa, saman auringon alla. Sukset jalassa ja termospullo repussa teimme retkiä eri kokoonpanoilla. Isot mäkeen suurten mäntyjen alle, pienet summanmutikassa minne nenä näytti. Kaikkein pienimmät keskimmäisten perässä. Aikuiset käyttäytyivät pääsääntöisesti hyvin, vain minä kiukuttelin - ihan niin kuin olen tehnyt koko loman. Harmittaa, enkä silti osaa olla.

Nyt punaposkiset leikkivät muovieläimillä. "Mitä niinku naimisissa tehdään?"