Laskeutuminen
Olen ollut viime päivinä kovin toimelias. Ja jotenkin hyvin tyytyväinen itseeni. Tänään itsetyytyväisyys saavutti lakipisteensä, kun hoidin yhden hyvin rutiininomaisen työn ala-arvoisen huonosti. Tajusin, että jos joku saapuisi minun eteeni selittämään yhtä valmistelematonta ja sekavaa asiaa, en ainakaan kuuntelisi ja varmaan myös hermostuisin. Niin minunkin yleisöni teki. Toisaalta pieni itsetyytyväisyyden siemen jäi itämään, koska olin tyytyväinen huomatessani, että tajusin kaiken tämän. Nuorempana ja kokemattomampana olisin syyttänyt kaikesta nuorta yleisöäni, nyt tajusin saman tien katsoa peiliin. On muuten ärsyttävää, miten usein syyllinen löytyy sieltä.
Lasten ja nuorten kanssa kaikenlainen pöyhkeys karisee kovin nopeasti. Onneksi, ties millainen riikinkukko minäkin olisin!
Lapset ovat varmasti olleet opettavinta omassa elämässä. toki se on se elämä muutenkin "koulinut", vaan kyllä noin lahjomattomia opeja saa hakea kuin lapset. Peili on tullut tutuksi.
VastaaPoistaPakko sanoa, selailin blogiasi taaksepäin. Nauratti niin paljon tuo posti; sanoja ;)
Lapset ovat tosiaan siinä asiassa hyviä, tiputtavat maan pinnalle, jos rupeaa leijumaan. Omatkin lapset. Minä olen lapsilta oppinut enemmän kuin mistään.
VastaaPoistaIhanaa, että pystyt tuollaiseen itseironiaan ja tarkkanäköisyyteen. Moni muu ei kykenisi.
Niinpä - oli sitten kyseessä omat tai muiden, niin palautetta tulee.
VastaaPoistaVäitän että iällä on aika paljon tekemistä sen kanssa, kuinka ironisesti ja ihan ymmärtäväisesti osaa itseään katsella. Ei voi liikaa leijua mutta ei myöskään ruoskia.