Tämä viikko on ollut hyvästien jättämistä. Suuri projekti saatiin päätökseen ja oman haikeuteni ohella olen ottanut vastaan nuorten tunteita. Olen kuullut hyviä asioita itsestäni ja kertonut niitä muista. Olen itkenyt ja halannut enemmän ja useampaa ihmistä kuin koko vuonna. Kun tulin kotiin, kannoin sängyn omenapuun alle ja katselen, kuinka lehdet kasvavat silmissä.

Vaikka kamera on ollut kaulassani koko viikon, täällä muistelen vanhoja kuvia. Alimmassa ensimmäinen toukokuu tässä talossa. Siitä on jo kahden ihmisen ikä.

Tänään muistin, että unohdin

- vaihtaa kesärenkaat

- palauttaa veroilmoituksen

- varata ajoissa hammaslääkärin

- ommella rikki menneen mekon, joka piti laittaa huomenna erityisenä työpäivänä päälle.

Sen sijaan olen

- kääntänyt perunamaata

- kantanut muuttolaatikoita

- tehnyt keppihevosille aitauksen

- ihaillut ja rakastanut viisivuotiasta tanssijaa värivalojen loisteessa.