Siirryin kesäaikaan salaa, pää vielä tyynyssä. Puoliunessa kaivoin ainoan kelloni tyynyn alta ja siirsin sitä kohti kesää. Sitten odottelin, että vieressä nukkuva kuopus alkaa heräillä ja kuuntelin, kuinka kahdet pienet askeleet tassuttelivat vuoron perään alakertaan. Kaikkein isoin nukkui vaan.

Viimeiset pulkkailukelit otettiin riemulla vastaan, vaihdettiin lapsia ystävän kanssa: isot teille, pienet meille ja vietettiin kiva päivä. Talon hiljennyttyä katselin, kuinka nuori Anna-Leena Härkönen esittää vielä nuorempaa Anna Liisaa ja vaikutuin. Tarinasta ja tulkinnasta. Huomenna koetan jakaa jotain siitä eteenpäin.

Hyvää huomenna alkavaa taas kaikille muillekin!