Eräänä aamuna työmatkalla huomasin, että en saa kiinni ainoastakaan ajatuksesta. Mieli on niin täynnä kaikkea, että asiat sotkeutuvat yhdeksi suureksi puuroksi, josta hyvällä onnella löytää osasia etsimästään. Sanat ovat kateissa ajatusten joukossa.
Tiedän niiden palaavan taas. Palaset loksahtavat kohdilleen ja asiat järjestyvät. Ihan niin kuin aina. Muistan muutama vuosi sitten, kun minulta katosivat jatkuvan valvomisen seurauksena unet. Ne ovat nyt palaamassa pikku hiljaa vuosien tyhjien ja syvien öiden jälkeen. Iloitsen jokaisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti