Ajattelen vähän väliä erästä kaunista tuolia, jonka näin osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa juhannuspyöräilyllä. Päätin kuitenkin, että ajattelen vielä - se on taito, jonka olen ihan viime vuosina oppinut. Että kaiken ei tarvitse tapahtua ihan heti. Ja että joskus on parempi vain ihailla jotain kaunista asiaa muualla. Saa nähdä, kuinka tämän kanssa käy. Vailla huolia heräteostoksista lähden myös esikoisen kanssa ruotsalaiseen huonekalujättiin mehupullo-ostoksille - nykyään kaupoissa on harvoin mitään mitä todella haluaisin.
Mehupullo- ja kuohuviinilasiostoksille minunkin pitäisi lähteä. En saa aikaiseksi. Vähän menee jahkaillessa tämä loma.
VastaaPoista"Myönteisen kieltäytymisen" taito on tärkeä, sellainen kohtuuelämä. Ettei aina tarvitse saada kaikkea, voi olla tyytyväinen vähempään. Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi elää, sitä vähemmän haluaa materiaa.
Aurinkoisia, rentoja kesäpäiviä teille!
Sama juttu, harvoin todella haluan mitään. Tänään ostin kyllä suolasirottimen ja pari muuta juttua, jotka tulivat kirppiksillä vastaan, mutta muuten en juuri heräteostoja tee. Huonekalujakin on mietitty pitkään, vasta ostettiin tuolta samaisesta jätistä yksi keittiökaluste jota mietittiin syksystä saakka.
VastaaPoistaHiukan tulkitsen minäkin tätä ikään liittyväksi tavarasta eroon pyrkimiseksi - heittelen salaa rumia tavaroita roskiin ja kierrätykseen ja hankin kotiin vain sellaista, jota todella tarvitsen ja haluan.
VastaaPoistaAiemmin ostin paljon asioita ilman miettimmistä. Nyt, tavaran määrän lisääntyessä, olen opetellut tietoisesti siihen, että mietin tarvitsenko todella tätä asiaa, voiko tätä tavaraa ihailla jossain muualla kuin omassa kodissa. Se on oikeastaan aika tyydyttävää, kun huomaa voivansa sanoa ei, en oikeastaan tarvitse tätä.
VastaaPoista