Tietoja minusta

torstai 30. kesäkuuta 2011


Kaupantäti anna mulle rahaa! Huusi kuopus illalla lähikaupassa, kun sai kuulla ettei saa haluamaansa tikkaria. Huusi ja juoksi hyllyjen välissä karkuun. Miksi aina tuollaisina hetkinä kauppa on täynnä mummoikäisiä tätejä, joiden paheksuvia katseita ei pääse karkuun?

Illan tanssitunti vaihtui asioiden selvittämiseen kolmen tytön ja kolmen äidin kesken. Vaikka omani ei tällä kertaa ollut päällepäsmärinä, hiukan epämukavin miettein lähden kohta polkemaan tuttuun taloon. Hö.

8 kommenttia:

  1. Oikein hyvä että asiat selvitetään. Liian usein kuulee ettei kukaan oikein tartu mihinkään.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä olen minäkin. Yritän itselleni rakentaa rajaa, joka kulkee selvitystä vaativien ja itsestään selviävien asioiden välillä. Nyt mukana oli sen verran pahaa mieltä ja pahaa aiettakin, että aikuisten piti ärähtää. Selvisi kai ainakin jotenkin.

    VastaaPoista
  3. Lasten kanssa vaan sattuu ja tapahtuu. Hyvähän se on, että asiat selvitetään. Mutta totta on sekin, että jotkut selviävät ihan itsestään ja raja on hyvä huomata.

    Tosiaan kaunis omakuva.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Merja ja Kirjailijatar - vähän ujostutti kurkistaa ;-)

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva omakuva! Minä en uskalla silmääni enempää näyttää... tällainen ujoin jänis.

    Tikkari-episodi on tuttu pojan kanssa. Tyttärien kanssa ei sellaista tapahtunut koskaan. Ehkä se "tänään ei ole yhtään karkkirahaa mukana" -saarna autossa ennen kauppaan astumista auttoi?

    VastaaPoista
  6. Edelliseen kommenttiini lisään vielä, että minä ITSE olen se jänis, enkä uskalla ottaa itsestäni minkäänlaisia julkaistavia kuvia. En siis tarkoittanut sinua :)

    VastaaPoista
  7. Hih, tajusin kyllä Annika. En minäkään taida tämän enempää uskaltaa vilautella...

    VastaaPoista