Lapset viettävät tällä viikolla vuorotellen päiviä mummolassa. Toivoisin että niistä jäisi mieleen samanlainen hyvä, kuin se mitä minäkin varmaan nyt kaipaan. Lapsuuden aikaa - vetämällä avattavia limsapullon korkkeja, kauppa-autoa, automatkoja ilman turvaistuimia. Mummon harmaata nutturaa ja vihreää Tunturi-polkupyörää, kangaspuiden ääntä. Lossia salmen yli, Super-jäätelöä, päättymättömiä kesäkuukausia. Vaikka tiedän, että nyt on myös hyvä.
Minä katsoin yhtenä iltana Mammutti-elokuvan. Se oli hieno elokuva, mutta sen jälkeen jäi sellainen juuri valtavan surullinen, aivan ääriään myöten surumielinen olo. Vaikka kello oli silloin jo paljon, oli ihan pakko katsoa perään vielä jokin hassu komedia. En olisi kai haikeudesta nukkunut koko yönä ollenkaan muuten.
VastaaPoistaVoi miten sitä toivoisi lapsille juuri sellaisia loputtomia kesäpäiviä, joissa arjen asioilla, on vain asioita jotka tulevat ja painuvat mieleen kauniina muistoina. Eniten kai toivoisin, että he saisivat muistoihin kaikki hetket läheisten kanssa, isovanhempien ja muiden.