Rajat

Viime päivinä olen hakenut itseäni, siitä mistä alan ja minne lopun. Koetan päästä lähemmäs sitä alkupistettä, mutta jotenkin reuna tahtoo tulla vastaan koko ajan. Koskaan ei kukaan toinen aikuinen saa minua niin pois tolaltani ja neuvottomaksi kuin lapsi. Usein oma, tällä viikolla monet kerrat jonkun muun.

Hyvä harmaa

Kerään ympärilleni harmaita asioita - arki kun on kaikkea muuta. Tämä Kiljusen herrasväki on parin viikon aikana sukuloinut enemmän kuin koko viime vuonna, kerännyt sääliä (ja kiukkua) sateisella urheilukentällä ja lopulta lämmitellyt pihasaunan lämmössä. Alkava viikko ei näytä yhtään vähemmän toimeliaalta, ajattelen että tästä ei auta kun nauttia nyt.

Setä

Millanen setä tollanen setä on? kysyi pienin kun kaupassa oli tummaihoinen mies. Ja uudelleen entistä kovempaa kun vielä mietin vastausta. Ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, vastasikin jo itse: pörrönen setä.

Huis

ja hais. Mukavia asioita viimeiselle lomaviikolle olivat matka vauvankatsastusreissulle pääkaupunkiin, ilta ystävän kanssa teatterikesässä ja viikonlopun elojuhlat. 

Elämässä on ihan uusi vaihe, pieninkin irtautuu jo minusta - haikeutta vähän, katse sitäkin enemmän tulevassa. Uteliaana odotan, mitä tästä eteenpäin. Nyt kuitenkin odotan huomista työpäivää ja arkea, joka väistämättä taas palaa.

Ilmassa

Aamulla sen haistoi, syksyisen henkäyksen. Ihan vielä en ole valmis. Muitakin merkkejä on ilmassa - kaikki ovat jotenkin merkillisen toimeliaita. Mies puhdistaa ikkunanpuitteita, minä rapsuttelen pihasaunan lattiasta vanhaa maalia. Esikoinen piirtää ja lukee pitkästä aikaa. Ehkä mukava viikonloppu ystävien luona lakeuksilla antoi kaikille uutta puhtia.

Jo saa

Pienenä kun tarvitsin vessassa apua, lauloin: "Jo saa, jo saa, loistehessa nietosten!" Pitäisi olla vielä aikuisenakin joku kutsulaulu, jolla auttava käsi ilmestyisi käden käänteessä pelastamaan tilanteista, joissa omat taidot ja voimat eivät riitä. 

Tämä viikko on ollut kummallinen: sairautta, paranemista, valvomista, hikisiä öitä, kärpäsiä, lapsen painajaisia, riesaa auton kanssa, rahanmenoa ja yllättävää tuloa. Parhaimpana kaikesta pieni tyttö, joka syntyi eilen tärkeälle ihmiselle. Täällä lapsi kiukuttelee kaverinsa luota tekstiviestein MUTTA KUN SINÄ ET TAJUA!!! :(

Pöpö

Heinäkuun tuulet heiluttavat koivun oksia ikkunan takana. Seinän takaa kuuluu pienen itkua, joka ei lakkaa. Vielä yölläkin kuuntelen sitä ja katselen omaani, joka nukkuu rauhassa. Kiitän mielessäni vieraita ihmisiä, jotka ovat meille ystävällisiä ja tuovat minullekin pillimehua, kun en ole muistanut syödä. Tiedän monia, jotka inhoavat sairaaloita. Minusta niiden yhtäaikaa unelias ja kiireinen tunnelma on jännittävä ja turvallinen. Katson televisiosta mitä sattuu tulemaan ja tiedän, että jossain vaiheessa tauti kukistuu. Tänä aamuna lapsi heräsi terveenä ja jotenkin entistä ehompana.