Just kun

"Hei just kun tää Jeesus-lapsi synty. Ei me nyt voida lopettaa." sanoi neljävuotias, kun kaveria tultiin hakemaan kotiin. Ja just kun olin ihan valmis kevääseen, alkoi lumisade. "Älä välitä äiti, se on kermavaahtoa", sanoi neljävuotias taas. Just kun olin ajatellut vain olla, muistin että yhden työn lisäksi joudun taas tekemään hetken toista ja työaika alkaa illalla kun talo hiljenee. Lasken ekaluokkalaisen kanssa aamuja kesälomaan, onneksi niitä ei ole kovin monta.

Lämmin, lämpimämpi

Ulkona odottavat

- kasvimaa kääntäjää

- puskanjuuret siistimistä

- roskat keräämistä

- vanhat omenat poisviejää

- lenkkipolku juoksijaa.

Sisällä odottavat

- pölyt pyyhkijää

- pyykit pesijää

- lapset ruokkijaa

- koulutyöt korjaajaa

ja minä keitän kupin kahvia ja istun auringonlämmittämällä rapulla ja katson, kuinka lapset nauttivat keväästä.

Kevät

Mihin yhtäkkiä katosi viikko? Pistäydyin maalla lapsuusmaisemissa. Suunnittelin töissä tulevaa matkaa kellotaulun ympäri, tapasin äitejä ja isiä. Aurinko paistoi, innostuin urheilemaan, lapset kaivoivat puroja, lapioin lumikasoja, mies lämmitti pihasaunan. Kevät tuli.

Tänään

Lähdin tänään töistä kauan sen jälkeen, kun muut olivat jo rientäneet lomalle. Minusta on hauska kulkea tyhjässä rakennuksessa, jossa kaikki äänet kaikuvat seinistä. Päivisin käytävillä on valtava meteli, mutta iltapäivän hiljaisuus on käsin kosketeltava. Käyn joskus ihan huvikseni kesälomalla työpaikalla kuuntelemassa tuota hiljaisuutta.

Ikkunalaudalle unohtunut pelargonia alkoi kukkia juuri kun olin heittämässä sen roskiin. Mies ja lapsi pyöräilevät kauppaan, minä jäin lukemaan keittokirjaa. Ihmettelen ihmisiä, jotka ovat valmiita vaihtamaan aikansa rahaan. Minä kun en myisi tätä mistään hinnasta.

Virvon varvon

Ja ekaa kertaa menikin ihan mainiosti. Mitä nyt jokainen pieni trulli kaatui vuorollaan lätäkköön. Muistan vuoden, kun lapsi päätti perääntyä soitettuaan ovikelloa ja naapurin ilmeen, kun tekohymy kasvoilla virvoin hänet kiukkuinen lapsi vieressä seisten. Tänä vuonna suuri kiitos kuuluu ekaluokkalaisen ystävälle, joka ei parhaan kaverinsa temperamenttia säikähdä, vaan hoitaa rauhallisesti tilanteet kotiin. Vakka on löytänyt kantensa.

Yltympäriinsä

Keskimmäinen joutui pulkkailuonnettomuuteen, minkä seuruksena istuimme yhden illan ensiavussa. Toipilas istui sylissä ja huokaili, kuinka sattuu "ihan yltympäriinsä". Pahemmalta onneksi vältyttiin.

Koko viikko tuntui hiukan samalta. Että yltympäriinsä vaan eikä tavallisesta, rutiininomaisesta arjesta ollut tietoakaan. Nyt on vielä edessä huomiseen virpomismaratoniin valmistautuminen ja karkkivarastojen täydennys.

Kelit

Näin eilen televisiossa ohjelman, jossa mies seisoi talonsa pihassa ja huusi. Ja huomasin, että siinä se on: haluan talon, jonka pihassa saa huutaa ilman, että naapurin tarvitsee paheksua tai kummastella. Tänään matkustin linja-autolla maalaismaisemassa ja näin monta täydellistä taloa. Ja mietin niitä monia syitä, miksi emme ole vielä muuttaneet. Ja että ovatko ne oikeasti syitä vai tekosellaisia.

Tätä miettien kylvin lasten kanssa viime tipassa pääsiäisruohot ja ihailin aurinkoa.