On paikka, jossa juuri mikään ei muutu. Josta mummu ja pappa lähtivät kauan sitten ja jonne moni asia jäi paikoilleen. Mutta joka ei kokonaan autioitunut vaan on edelleen. Samat asiat samoilla paikoilla kuin lapsena. Niitä nurkkia, kaappeja, mattoja katsellen vietin viikonlopun lähimpien kanssa. Oli hyvä. Oli myös hetkiä, jolloin katsoin lapsiani ja näin itseni. Juoksemassa, leikkimässä, nukkumassa. Paikoissa, joissa aika on pysähtynyt oudolla tavalla tuntee sen liikkeen vahvemmin.

Tänään otimme askeleen ihan uuteen, kun pienimmät kävivät kokeilemassa leikkejä päiväkodin pihassa. Pienet, jotka tänään näyttivät tavallista pienemmiltä. Ja silti, kaiken haikeuden keskellä jotenkin odotan että uusi arki alkaa ja elämään tulee rytmi.

Hyviä asioita


- pieni loma eteläisimpään Suomeen (varpaissa edelleen Hangon hiekkaa)
- yhteensä 18 luettua romaania tänä kesänä
- yläkerrasta kantautuva leikin ääni
- esikoisen ilme ratsastustunnin jälkeen
- oman maan perunat, punajuuret, salaatit, pinaatit ja sipulit
- kirpputorilöydöt aamuiselta kaupunkireissulta

Luin peräkkäin kaksi koskettavaa kirjaa - Olli Jalosen Poikakirjan ja Laura Honkasalon Eropaperit. Molemmista jäi hiukan surumielinen ja haikea olo. Kun vielä katsoin valoisana kesäyönä Kaurismäen Arvottomat, tuntui etten ole oikein toipunut vieläkään. Kaikki nuo yhdessä nostattivat epämääräisen kaipuun jonnekin, jota ei enää ole. Nyt koetan saada tästä olosta ja itsestäni otetta.

Lapset viettävät tällä viikolla vuorotellen päiviä mummolassa. Toivoisin että niistä jäisi mieleen samanlainen hyvä, kuin se mitä minäkin varmaan nyt kaipaan. Lapsuuden aikaa - vetämällä avattavia limsapullon korkkeja, kauppa-autoa, automatkoja ilman turvaistuimia. Mummon harmaata nutturaa ja vihreää Tunturi-polkupyörää, kangaspuiden ääntä. Lossia salmen yli, Super-jäätelöä, päättymättömiä kesäkuukausia. Vaikka tiedän, että nyt on myös hyvä.

Näitä listoja on ollut ilo lukea siellä ja täällä ja onkin mennyt monta päivää omaa kirjahistoriaa pohtiessa. Silti tuntuu, että joku tärkeä unohtui. Jokainen on kuitenkin jättänyt jäljen siinä elämän hetkessä kun olen kirjan maailmassa elänyt. Joku järjestyskin tässä yrittää olla. Eli minun kirjani voisivat olla

L. M. Montgomery: Pieni runotyttö
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Minna Canth: Anna Liisa
Reko Lundan: Aina joku eksyy

Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä

Leea Klemola: Jessica vapaana syntynyt
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Toista kymppilistaa en edes tosissani yritä. Sanon vaan että päivittäisiin tarpeisiin kuuluu vaihtelevanmerkkiset

 

ripsiväri

kulmakynä

kosteusvoide

ja niillä yleensä pärjään. Puuskittain paljon muuta, mutta ei kyllä ikinä vähempää.

On pidellyt ilmoja. Lämpimiä, nahkean hiostavia, sateisia ja nyt viileitä. Tykkään kaikista. Kuumalla makaamme pienimmän kanssa peitolla ja aloitamme päivät uimarannalla, hiostavalla poljin isoimman kanssa tallille, sateisella luetaan porukalla kirjoja ja viileillä nautitaan helposta olosta. Tämä kesä on ollut hyvä.

Kaupantäti anna mulle rahaa! Huusi kuopus illalla lähikaupassa, kun sai kuulla ettei saa haluamaansa tikkaria. Huusi ja juoksi hyllyjen välissä karkuun. Miksi aina tuollaisina hetkinä kauppa on täynnä mummoikäisiä tätejä, joiden paheksuvia katseita ei pääse karkuun?

Illan tanssitunti vaihtui asioiden selvittämiseen kolmen tytön ja kolmen äidin kesken. Vaikka omani ei tällä kertaa ollut päällepäsmärinä, hiukan epämukavin miettein lähden kohta polkemaan tuttuun taloon. Hö.

Ajattelen vähän väliä erästä kaunista tuolia, jonka näin osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa juhannuspyöräilyllä. Päätin kuitenkin, että ajattelen vielä - se on taito, jonka olen ihan viime vuosina oppinut. Että kaiken ei tarvitse tapahtua ihan heti. Ja että joskus on parempi vain ihailla jotain kaunista asiaa muualla. Saa nähdä, kuinka tämän kanssa käy. Vailla huolia heräteostoksista lähden myös esikoisen kanssa ruotsalaiseen huonekalujättiin mehupullo-ostoksille - nykyään kaupoissa on harvoin mitään mitä todella haluaisin.