Pienenä kun tarvitsin vessassa apua, lauloin: "Jo saa, jo saa, loistehessa nietosten!" Pitäisi olla vielä aikuisenakin joku kutsulaulu, jolla auttava käsi ilmestyisi käden käänteessä pelastamaan tilanteista, joissa omat taidot ja voimat eivät riitä.
Tämä viikko on ollut kummallinen: sairautta, paranemista, valvomista, hikisiä öitä, kärpäsiä, lapsen painajaisia, riesaa auton kanssa, rahanmenoa ja yllättävää tuloa. Parhaimpana kaikesta pieni tyttö, joka syntyi eilen tärkeälle ihmiselle. Täällä lapsi kiukuttelee kaverinsa luota tekstiviestein MUTTA KUN SINÄ ET TAJUA!!! :(
Mukavien ja kurjien asioiden viikko. Toivottavasti mukavia asioita oli edes himpun verran enemmän kuin huonoja.
VastaaPoistaMuistan silloin kun itse olin pieni ja riskasin kotiintuloajoista, niin äiti tuli ja haki minut naapurista kotia. Ei sanonut mitään, tuli vain ja silloin tiesin, että nyt pitää mennää :)
Pikku sammakko, onneksi täällä ei vielä ole. Minulla on joku kummallinen kammo sammakoita kohtaan. Olin kerran kaverillani ja heillä oli tiellä ihan älyttömästi sammakoita, se oli kamalaa :)
Hurja viikko, onneksi oli hyviäkin asioita.
VastaaPoistaMinä kerran teininä kesähuoneessa nukkuessani heräsin siihen, kun jokin pomppasi jalkani päälle. Refleksireaktiona pieni sammakko sitten lensi kaaressa huoneen poikki oven suuntaan, siitä sitten loikki ulos...
Tupsahdin tänne jostain, ja täältähän löytyikin monenlaisia hetkiä. Jäin lukemaan, mietiskelemään. Tulen uudestaan. :)
VastaaPoistaEihän me tajuta...me vanhemmat. Se on se meidän tehtävä, olla välillä vastahankaan. Teillä on ollut paljon kurjaa ja onneksi vähän kivaakin. Elämä on usein melkomoista vuoristorataa.
VastaaPoista