Tietoja minusta

lauantai 16. tammikuuta 2010

Kirjoituskone




Mies ja lapsi toivat kirpputorilta kirjoituskoneen. Kone on vielä hiljaa pöydällä, koska pienin nukkuu, mutta silti voin kuulla korvissani sen äänen. Kirjoituskoneen naputus on ehdottomasti yksi raita lapsuuteni äänilevystä. Tunnistaisin vieläkin varmasti äidin  ja isän erilaisen kirjoitusrytmin ja luultavasti osaisin nukahtaa tuttuun ääneen. Nyt katselen huvittuneena, kun lapsi kiertää ihmeellistä laitetta. Ihan niin kuin minäkin kauan sitten.

4 kommenttia:

  1. Oi, vanha kunnon kirjoituskone. Itsekin muistelen haikeudella omaa kirjoituskonettani, jolla tuli nuorena kirjoitettuna vaikka mitä...monta romaanin alkua esimerkiksi. Ja äidin kirjoituskone töissä oli iso ja punainen. Äiti myös kirjoitti nopeasti, sormet vain tanssi näppäimillä.

    VastaaPoista
  2. Kaunis kuvasarja. Mua harmittaa kun heitin oman kirjoituskoneen pois muutossa juuri ennen lapsen syntymää. Siitä olisi saanut monet riemut, vaikkei se enää ihan moitteettomasti toiminut.
    Mieheni tekee yhtä töitä tuollaisella, tietokonetta kun vieroksuu.

    VastaaPoista
  3. Kirjailijatar - heti tuli mielikuva tanssivista sormista, juuri sellaiset minäkin muistan.

    Liivia - koneesta on ollut monta riemua, toimistoa on leikitty ja monta lehteä toimitettu.

    VastaaPoista
  4. Kauniit kuvat, hieno kone. Tuollaisia minäkin olen viime aikoina kirpputoreilla haaveillen silitellyt. En ole kirjoittaja joten kirjoittaisin sillä muutaman kirjaimen silloin tällöin. Kirjoituskoneella kirjoitetut kirjaimet on jo itsessään niin kauniita, että ehkä se riittäisi puoltamaan hankintaa.

    VastaaPoista