Sadas

Pienin löi otsansa pöydänkulmaan ja itki: Äiti laita mulle uusi pää! Koetan pärjätä omani kanssa lukemalla Paul Austeria ja katselemalla takkatulta. Mies osti marketin ovella seisovilta partiolaisilta joulukalenterin ja minäkin tajusin joulun lähestyvän. Mielessä pöyrivät surkuhupaisat joulumuistot kuraisesta talvesta 2006. Vaikka se, kuinka istuin lohduttomassa vesisateessa marketin parkkipaikalla ja kirjoitin viime tipassa joulukortteja. Takapenkillä lapset itkivät kuorossa ja minä yhtä lailla itkien etupenkillä kirjoittamassa kortteihin rauhallista joulua, hyvää joulua, iloista joulua. Siksi kai kuvassa paukkupakkanen viime tammikuulta.

Tämä kirjoitus on sadas täällä, huomaan. Nautin kun voin palata kuviin kuin päiväkirjaan ja nähdä kaiken, elämän, muutoksen ja samanlaisuuden. Nämä hetket ovat olleet hyviä. Kiitos myös teille mukana kulkeneille, olette olleet tosi tärkeitä!

Uupuu

Koetan välttää valitusta ja siksi olen hiljaa. Moni asia on tullut viime aikoina liian lähelle. Töissä jaksoin ihmisten voimilla säästämistä niin kauan, että ulkomaailma tunki kotiin. Kaupungin insinöörit olivat muuttaneet kotini metsäisen ympäristön lähiöksi. Mukavassa pienessä kotipesässäni tunsin oloni haavoittuvaksi ja petetyksi ja vaikka ryhdyinkin sotatoimiin, tunnen oloni edelleen hyvin pieneksi. Nyt etsin iloisia asioita arjesta ja koetan nousta niiden avulla. Se on tuskastuttavan hidasta.

Äkkipimeää

"Ei ukkalla", sanoo pienin aamulla vieressä. "On äkkipimeää." Ja jotenkin äkkiä tämä taas tuli. Pimeä ja lumi ja syysloma ja kaikki. Lopultakin lapset ovat niin isoja, että kylmät aamut voi aloittaa sytyttämällä tulen puuhellaan eikä tarvitse koko ajan pelätä, että joku polttaa itsensä.

Puuhellasta tulee mieleen äiti ja se, kuinka jostain ihmeen syystä aamuinen puuhellan sytyttely joskus ärsytti. Oli liian hidasta. Nyt etsin tuota hitautta kaikesta. Inhoan pitää kiirettä. Taas joku ympyrä sulkeutuu.

Minä hyllyssä

Näitä olen nauttien lukenut muualla, tämä tehtävä herätti hiljaiseläjänkin pesäkolostaan.


Oletko mies vain nainen? Onnen tyttö
Kuvaile itseäsi. Huolimattomat 
Kuinka voit? Kirkas, hämärä, kirkas 
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Täällä Pohjantähden alla 
Mihin haluaisit matkustaa? Eedenistä itään 
Kuvaile parasta ystävääsi. Valoa 
Mikä on lempivärisi? Umbra 
Millainen sää on nyt?  Ihmeparantajan viides talvi 
Mikä on paras vuorokauden aika? Neljä päivänlaskua 
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Kaikki minun 
lapseni 
Päivän mietelause. Lentoon! 
Millainen parisuhteesi on? Jokin yhteinen maailma 
Mitä elämä sinulle merkitsee? Sattumia 
Minkä neuvon tahtoisit antaa? Maailma on teonsana 
Miten tahtoisit kuolla? Loppuunkäsitelty 
Mottosi.Tämä kaikki voi tapahtua

Lokakuu

Tykkään ihan hirmuisesti lokakuusta, pakkasaamuista ja väistyvästä syksystä. Tykkään märästä asfaltista ja sammaleisesta metsästä. Tykkään perinteistä, joita lokakuulle on muodostunut. Pienistä matkoista eri kokoonpanoilla lähelle ja hiukan kauemmas.

Olen saanut aloittaa lempikuukauteni yläilmoissa, vanhan kotikaupunkini kattoja katsellen, vielä eilen minulle vieraiden ihmisten kanssa nauraen. Hyvä päivä.

Rajat

Viime päivinä olen hakenut itseäni, siitä mistä alan ja minne lopun. Koetan päästä lähemmäs sitä alkupistettä, mutta jotenkin reuna tahtoo tulla vastaan koko ajan. Koskaan ei kukaan toinen aikuinen saa minua niin pois tolaltani ja neuvottomaksi kuin lapsi. Usein oma, tällä viikolla monet kerrat jonkun muun.

Hyvä harmaa

Kerään ympärilleni harmaita asioita - arki kun on kaikkea muuta. Tämä Kiljusen herrasväki on parin viikon aikana sukuloinut enemmän kuin koko viime vuonna, kerännyt sääliä (ja kiukkua) sateisella urheilukentällä ja lopulta lämmitellyt pihasaunan lämmössä. Alkava viikko ei näytä yhtään vähemmän toimeliaalta, ajattelen että tästä ei auta kun nauttia nyt.