Näitä olen nauttien lukenut muualla, tämä tehtävä herätti hiljaiseläjänkin pesäkolostaan.
Oletko mies vain nainen? Onnen tyttö
Kuvaile itseäsi. Huolimattomat
Kuinka voit? Kirkas, hämärä, kirkas
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Täällä Pohjantähden alla
Mihin haluaisit matkustaa? Eedenistä itään
Kuvaile parasta ystävääsi. Valoa
Mikä on lempivärisi? Umbra
Millainen sää on nyt? Ihmeparantajan viides talvi
Mikä on paras vuorokauden aika? Neljä päivänlaskua
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Kaikki minun
lapseni
Päivän mietelause. Lentoon!
Millainen parisuhteesi on? Jokin yhteinen maailma
Mitä elämä sinulle merkitsee? Sattumia
Minkä neuvon tahtoisit antaa? Maailma on teonsana
Miten tahtoisit kuolla? Loppuunkäsitelty
Mottosi.Tämä kaikki voi tapahtua
Tykkään ihan hirmuisesti lokakuusta, pakkasaamuista ja väistyvästä syksystä. Tykkään märästä asfaltista ja sammaleisesta metsästä. Tykkään perinteistä, joita lokakuulle on muodostunut. Pienistä matkoista eri kokoonpanoilla lähelle ja hiukan kauemmas.
Olen saanut aloittaa lempikuukauteni yläilmoissa, vanhan kotikaupunkini kattoja katsellen, vielä eilen minulle vieraiden ihmisten kanssa nauraen. Hyvä päivä.
Viime päivinä olen hakenut itseäni, siitä mistä alan ja minne lopun. Koetan päästä lähemmäs sitä alkupistettä, mutta jotenkin reuna tahtoo tulla vastaan koko ajan. Koskaan ei kukaan toinen aikuinen saa minua niin pois tolaltani ja neuvottomaksi kuin lapsi. Usein oma, tällä viikolla monet kerrat jonkun muun.
Kerään ympärilleni harmaita asioita - arki kun on kaikkea muuta. Tämä Kiljusen herrasväki on parin viikon aikana sukuloinut enemmän kuin koko viime vuonna, kerännyt sääliä (ja kiukkua) sateisella urheilukentällä ja lopulta lämmitellyt pihasaunan lämmössä. Alkava viikko ei näytä yhtään vähemmän toimeliaalta, ajattelen että tästä ei auta kun nauttia nyt.
Millanen setä tollanen setä on? kysyi pienin kun kaupassa oli tummaihoinen mies. Ja uudelleen entistä kovempaa kun vielä mietin vastausta. Ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, vastasikin jo itse: pörrönen setä.
ja hais. Mukavia asioita viimeiselle lomaviikolle olivat matka vauvankatsastusreissulle pääkaupunkiin, ilta ystävän kanssa teatterikesässä ja viikonlopun elojuhlat.
Elämässä on ihan uusi vaihe, pieninkin irtautuu jo minusta - haikeutta vähän, katse sitäkin enemmän tulevassa. Uteliaana odotan, mitä tästä eteenpäin. Nyt kuitenkin odotan huomista työpäivää ja arkea, joka väistämättä taas palaa.
Aamulla sen haistoi, syksyisen henkäyksen. Ihan vielä en ole valmis. Muitakin merkkejä on ilmassa - kaikki ovat jotenkin merkillisen toimeliaita. Mies puhdistaa ikkunanpuitteita, minä rapsuttelen pihasaunan lattiasta vanhaa maalia. Esikoinen piirtää ja lukee pitkästä aikaa. Ehkä mukava viikonloppu ystävien luona lakeuksilla antoi kaikille uutta puhtia.
