Tietoja minusta

maanantai 1. elokuuta 2011

On paikka, jossa juuri mikään ei muutu. Josta mummu ja pappa lähtivät kauan sitten ja jonne moni asia jäi paikoilleen. Mutta joka ei kokonaan autioitunut vaan on edelleen. Samat asiat samoilla paikoilla kuin lapsena. Niitä nurkkia, kaappeja, mattoja katsellen vietin viikonlopun lähimpien kanssa. Oli hyvä. Oli myös hetkiä, jolloin katsoin lapsiani ja näin itseni. Juoksemassa, leikkimässä, nukkumassa. Paikoissa, joissa aika on pysähtynyt oudolla tavalla tuntee sen liikkeen vahvemmin.

Tänään otimme askeleen ihan uuteen, kun pienimmät kävivät kokeilemassa leikkejä päiväkodin pihassa. Pienet, jotka tänään näyttivät tavallista pienemmiltä. Ja silti, kaiken haikeuden keskellä jotenkin odotan että uusi arki alkaa ja elämään tulee rytmi.

4 kommenttia:

  1. Minullakin on edelleen mummola, mutta siellä asuu serkun perhe ja paikka ei ole enää lainkaan entisensä. Toisaalta on hienoa, että vanhaa remontoidaan, mutta toisaalta aika kultaa muistot ja kaipaa niitä vanhoja aikoja... Maisemat ovat toki edelleenkin ne vanhat ja tutut, mitä nyt puut ovat kasvaneet kovin.

    Tsemppiä päiväkotiin! Muistan hyvin tunteen. Se taitaa kuitenkin olla äideille "pahempi" juttu kuin lapsille. Tänä syksynä en aio viedä poikaa (3v.) tutustumaan ja muistelemaan hoitojuttuja kuten kahtena viime syksynä. Ekana aamuna saattaa tirahtaa itku, mutta eiköhän ne kuviot muistu pian mieleen. Itse kaipaan tosi paljon arjen rytmiin takaisin. Tämä kesä menee ihan pellossa elellessä.

    VastaaPoista
  2. Meidän mummola on juuri tuollainen paikka. Siellä ei koskaan mikään muutu ja onneksi mummo ja pappakin ovat pysyneet suht samanlaisina.
    En tiedä miltä siellä tuntuu olla sitten joskus kun heistä aika jättää, varmaan aika haikeaa, mutta onhan kuitenkin sitten paikka olemassa, jossa voi muistella ja aistia heidän henkensä.

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat.

    Täällä on myös tuollainen mummola. Mummoa ja pappaa siellä ei ole enää ollut vuosiin, mutta se tunnelma, se on säilynyt aina samanlaisena. Onneksi.

    VastaaPoista
  4. Annika - minunkin toista mummolaani asuttaa serkku perheineen ja eihän se enää ole mummola vaan heidän kotinsa. Täältä mummo ja pappa lähtivät ennen kuin synnyin, senkin takia tunnelma on ollut aina jännittävä: paikoilleen unohtuneita tavaroita historian varrelta.

    Solen, Malla - onneksi on mummolat. Mummoilla tai ilman!

    VastaaPoista