Tietoja minusta

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Virvon varvon


Ja ekaa kertaa menikin ihan mainiosti. Mitä nyt jokainen pieni trulli kaatui vuorollaan lätäkköön. Muistan vuoden, kun lapsi päätti perääntyä soitettuaan ovikelloa ja naapurin ilmeen, kun tekohymy kasvoilla virvoin hänet kiukkuinen lapsi vieressä seisten. Tänä vuonna suuri kiitos kuuluu ekaluokkalaisen ystävälle, joka ei parhaan kaverinsa temperamenttia säikähdä, vaan hoitaa rauhallisesti tilanteet kotiin. Vakka on löytänyt kantensa.

5 kommenttia:

  1. Siinä on sitten varmasti syntynyt elämänpituinen ystävyys. Kumpikin paikkailee vuorollaan toisen heikkoja kohtia. Se on hauskaa ja kaunista seurattavaa.

    VastaaPoista
  2. Voi näitä ihania noitia! Mukavaa, jos lapsella on ystävä, johon turvata. Sellainen, jossa on samaa ja jossa on eriä, sitä mitä itse kaipaa. Niinhän se on meillä aikuisillakin. Ystävissä on samaa ja sitten jotain eriä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä ystävä on kyllä aarre:) Ihana trulli, minä ihmettelen niitä, jotka eivät pukeudu ollenkaan, tässä sen sijaan on sitä tunnelmaa!

    VastaaPoista
  4. Ihanat posket:)
    Meillä oli tänä vuonna sellainen kolmen minuutin noita. Minulla oli kiire bussiin ja sudin vain omia meikkejäni noidan nassuun. Tuli aika valjun näköinen, ja oli vielä satanutkin ja sade pessyt kaiken keskenkierrosta pois.

    VastaaPoista
  5. Söpö noita.

    Muistan että viimeisenä Oulun keväänämme oli just tuollainen ilma, lätäköitä kauheasti joka puolella, kun kiersin kolmen oman pikkunoidan kanssa. Niin liukasta, ja sitten oli aina niitä naapureita joiden tiesi olevan kotona mutteivät avanneet ovea. Kyllä kiukutti.

    VastaaPoista