Päivä jälkeen
Kohtasin eilen ihmisiä vuosien takaa. Ja taas sen huomasin: vaikka kaikki on muuttunut, ei mikään ole muuttunut. Katsoin valokuvia, joissa hymyilen kymmenen vuotta nuorempana ja mietin, miten nopeasti asiat ovat asettuneet toisiksi. Hyvä niin. Mitähän seuraava vuosikymmen tuo mukanaan?
Jännä huomio, että menneisyyteen palaaminen saa pohtimaan usein myös tulevaa, sitä mitä kaikkea vielä onkaan edessä. Minä huomaan vieraantuneeni monista lapsuus- ja opiskeluajan ystävistäni, olet onnekas kun koet vielä samankaltaisuuden.
VastaaPoistaMimmi - en minäkään koe samanlaisuutta, lähinnä huvitti, että ihmiset eivät ole perusominaisuuksiltaan muuttuneet miksikään. Minulle on tosi tuttu vierauden ja ulkopuolisuuden tunne monessa paikassa, en tiedä miksi ja pääsenkö siitä koskaan eroon. Täällä blogistaniassa tosin tuntuu liikkuvan hengenheimolaisia :)
VastaaPoistaKymmenen vuotta sitten tuntuu pitkältä ajalta, mutta kun tapaakin ihmisiä sieltä ajoilta, huomaa, kuinka vähän ihminen muuttuu. Voisin sanoa, että harva muuttuu. Aikuseksi kasvaminen ja kypsyminen on monelle kova paikka.
VastaaPoistaToisaalta, jos näkee vanhoja tuttuja vain hetken aikaa, siinä ajassa ei välttämättä paljastu kaikkea, mitä ihminen tällä hetkellä
on.
Toivottavasti seuraavat kymmenen vuotta tuo paljon (lisää) hyvää tullessaan.
Kymmenen vuotta on pitkä aika, toisaalta niin lyhyt. Apua, meillä on kymmenen vuoden päästä täysi-ikäinen lapsi. Nämä vuodet vain kiihtyvät. Voi, kun perässä pysyisi.
VastaaPoistaKymmenenessä vuodessa ehtii tapahtua valtavasti asioita. Jännittävä ajatusleikki. Rupesin tässä miettimään että jos minulle olisi vuonna 2000 kerrottu mitä seuraavat 10 vuotta tuo tullessaan olisin luultavasti hajonnut pirstaleiksi. Nyt kun katson kymmenen vuotta taaksepäin voin sanoa selvinneeni vuosista hyvin. Jätän siis ajatusleikin sikseen ja olen tänään tässä ja hyvin onnellinen.
VastaaPoistaTuo vierauden ja ulkopuolisuuden tunne monessa paikassa on minullekin tuttu...
Se on muuten niin totta. Sitä muka muuttuu, muttei kuitenkaan muutu. Vanhojen ystävien kanssa huomaa, että oikeataanhan me ollaan ihan samanlaisia kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Sisimmässään sitä on se sama, vaikka ulkoisesti kaikki muuttuisikin.
VastaaPoista