Aamulla huomasin, että oli valoisaa, vaikka lähdin tavallista aikaisemmin töihin. Talvi ei kuitenkaan antanut unohtaa olemassaoloaan, sillä olin unohtanut laittaa illalla auton lämmitysjohdon kiinni. Ajettuani 30 kilometriä, puhaltimista alkoi vihdoin puhaltaa lämmintä ilmaa. Ja sitten olinkin jo perillä.
Join ihan liian monta kuppia kahvia joutuessani selvittämään ikäviä asioita ja hoitamaan hoitamatta jääneitä velvollisuuksia. Koetin selittää mustavalkoisille ihmisille, että maailmassa on myös harmaan sävyjä. Otin vastaan ekaluokkalaisen kiukun ja nelivuotiaan pettymyksen. Tyhjensin suuret kauppakassit jääkaappiin, joka olisi pitänyt ensin pestä. Tällaista, ihan tavallista oli.
Juu, meilläkin on jo aivan valoisaa kun herää. Se on mukavaa, kävellä aamuaurngossa kouluun. Kävellä, koska auto on päättänyt olla käynnistymättä koko talvena. Hieman ärsyttää, sitä on toisten autoilla käynnistetty jo monta kertaa, mutta aina se sitten aamulla sanoo vain puh, eikä liiku mihinkään. No ei se mitään kävellenkin pääsee ja antaa auton pitää vähän talvilomaa senkin :)
VastaaPoistaMinä heräsin tänään auringonnousun aikaan(kin) (en nuku kovin hyvin, heräilen tunnin-parin välein), katselin hetken ja ummistin silmäni taas. Sitten kun lopullisesti heräsin, oli jo ihan valoisaa.
VastaaPoistaMeilläkin jääkaappi kaipaisi pesua, mutta keskityn kivempiin asioihin. Lääkärin määräys. :)
Kuulostaa kyllä tavalliselta opettajan päivältä, ikävien asioiden selvittely ja selittely. Onneksi on kahvia, ja myös ihania ihmisiä!
VastaaPoistaMustavalkoiset ihmiset ovat ikäviä. En ole koskaan oikein voinut sietää sellaisia, sitä, että ei nähdä asioiden monia puolia, eri näkökulmia ja sävyjä. Onneksi kaikki ihmiset eivät sentään ole sellaisia, vain pieni osa.
VastaaPoistaEkaluokkalaisen kiukkua aimo annos meilläkin eilen.
VastaaPoistaJa kauppakassien roudausta...
Ja jotkut ovat vielä jotenkin ylpeitä mustavalkoisuudestaan!
Solen - minä niin haluaisin kulkea töihin muuten kun autolla, mutta matka on liian pitkä eikä bussi kulje :(
VastaaPoistaIlona - jääkaapin siivous on asia, joka voi kyllä aina odottaa. Lepo sen sijaan ei aina voi.
Mimmi - tätähän tämä. Onneksi on paljon sitten niitä hauskojakin hetkiä.
Kirjailijatar ja Liivia - nämä minun mustavalkoiseni onneksi vielä kasvavat niihin harmaankin sävyihin, tarvitsevat vaan jonkun hiukan raottamaan sitäkin maailmaa. Aikuisissa sellainen onkin aina yhtä hämmentävää ja suututtavaa. Ja jos sillä vielä ylpeilee, ei tosiaan ihan hirmuisen korkeita pisteitä ainakaan minulta saada.