Tietoja minusta

Finland

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Jotain jota en etsinyt

"Löytää vastaus johonkin, jota ei tiennyt etsivänsä", luin tänään eräästä taulusta. Ihan sellainen olo on. Viime päiviin on mahtunut suuria oivalluksia jostain ihan arkisista. Sellaisia, jotka kaikessa pienuudessaan ovat niin suuria, että kaikki näyttää vähän uudelta. Mietin kuulemiani sanoja, kuten "keskeneräisyyden hyväksyminen". Että aina tärkeää ei ole lopputulos, vaan itse tekeminen.

Laskiaismäessä vaari upposi pulkalla lumeen ja ekaluokkalainen sanoi: "Tämä näkymys jää historioihin."
Lähettänyt klo

7 kommenttia:

  1. Niina14. helmikuuta 2010 klo 20.44

    Ihanat kuvat! Osuivat ja upposivat nyt oikein kunnolla:)
    Ja voi tuota sinun ekaluokkalaistasi,sain häneltä kyllä hyvät naurut..mahtavaa!

    Minäkin kaipaan nyt oivalluksia,vastauksia,muutosta. Moneenkin eri asiaan. Mutta hyvä kuulla,että sinä olet niitä saanut! Varmasti mukava tunne.

    P.S Huomenna lähtee pieni paketti sinne päin:)

    VastaaPoista
  2. Kirjailijatar14. helmikuuta 2010 klo 21.41

    Lapsen sanomus oli ihana! Se todella jää historioihin. Pidin kamalasti näistä kuvista, joka ikisestä. Joku on muninut kultamunan :) Minä en ole koskaan sellaista löytänyt, enkä aarretta sateenkaaren päästä.

    VastaaPoista
  3. Annika15. helmikuuta 2010 klo 17.56

    Tulipas kodikas olo, kun eksyin tänne blogiisi! Ja kun profiilissa vielä lapikkaat kuten itsellänikin joka päivä (siis jalassa, ei profiilissa). Täytyypä lueskella juttujasi taaksepäin... Aurinkoista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Liivia16. helmikuuta 2010 klo 9.01

    Voi kun naurattaa tuo lapsen tokaisu ja näen vaarinkin silmissäni!

    Ihanat värit kuvissa. Minäkin viljelen nyt pieniä suuria oivalluksia hikjaa itsekseni.

    VastaaPoista
  5. Anjuska16. helmikuuta 2010 klo 17.20

    Kultamuna on ihan hirmu kiehtova, sellainen löytyy vaarin luota. Niin kuin monta muutakin ihan ihmeellisen hienoa juttua. Toisilla on taito nähdä asioissa ja esineissä sellaista kauneutta, jota muut eivät huomaa ja laittaa ne sitten niin esille, että henkeä salpaa.

    Lasten tokaisut on kyllä monien päivien piristys, niissäkin arki näyttäytyy ihan uudenlaisena.

    VastaaPoista
  6. mussukka16. helmikuuta 2010 klo 19.03

    Ystäväni Hanhi, muni kerran juuri tuollaisen munan. Heitimme sen roskiin, kun ei sitä voinut edes syödä.
    t.Pikku-Siili

    VastaaPoista
  7. Tuittu23. helmikuuta 2010 klo 11.19

    Mikä kommentti eklauokkalaiselta :D :D Varmasti hauska ja mieleenpainuva näkymys!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)