Tietoja minusta

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Puhui metsät puhtahiksi


Meidän pihasta lähtee latu metsään. Aina joskus katson ikkunasta, kun naapurit suhahtavat kuusten välistä reippailemaan. Mieskin on siellä käynyt, minäkin kerran viime talvena. Minulla olisi hyvät sukset, mutta kun on niin kaikkea: vanhat voiteet, liikaa pakkasta, lapset kiukuttelee, päätä särkee ja väsyttää, olen kaiken valoisan ajan töissä. Nyt kun haaskasin viikonlopun, alkoikin harmittaa miksi en lähtenyt. Kamera kaulassa ihan yksin.

6 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen, aina muka on kaikkea ettei voisi, ja sitten jälkeenpäin sitä sättii itseään, että miksei mennyt ja tehnyt. Upeat kuvat, niihin jään vielä hetkeksi viipymään ja harhailemaan.

    VastaaPoista
  2. Minä tykkäisin hiihtää, mutta kun ei ole suksia. Ja jos olisi, niin keksisin varmasti sata muuta veruketta:)
    Suksia en kuitenkaan lähde ostamaan.

    Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  3. En ole hiihtänyt yläasteen jälkeen,jäi kammo hirveistä ikivanhoista suksista ja monoista ja siitä pakottamisesta.
    Mutta ala-asteella vielä tykkäsin,ja ehkä jos olisi nyt sukset,menisin kokeilemaan. Latuja on ainakin paljon vieressä..mutta kuten Liivia,suksia en lähde ostamaan.

    Vaikka et mennytkään hiihtämään ja kuvailemaan,niin nämä kuvat ovat ainakin kauniita. Tykkään ihan hirveästi näiden tunnelmasta ja sävyistä!

    VastaaPoista
  4. Heti rupesi päässä soimaan tuo laulu: Puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi...Minä viihdyn metsässä ja suksilla, mutta ihan liian harvoin saan aikaiseksi.

    VastaaPoista
  5. Minä en ole hiihtänyt moneen vuoteen. Niinan tavoin sain kammon kouluajoilta, tai ehkä pikemminkin liikunnanopettajasta... Viime viikkoina olen kuitenkin huomannut ajattelevani, että olisipa kiva käydä hiihtämässä. Mutta ei, on aina ollut myös jotain mikä on estänyt, milloin liian kylmä, milloin kurkku (muka) hieman kipeä. Pitäisi varmaan viikonloppuna ottaa itseään niskasta kiinni ja vain mennä. Jospa ne kammot siitä katoaisivat.

    VastaaPoista
  6. Minuunkin ovat koulun liikuntatunnit tehneet hiihdon(kin) osalta lähtemättömän vaikutuksen - nyt aikuisiällä olen kyllä oppinut nauttimaan liikunnasta uudelleen, onneksi. Ehkäpä viikonloppuna minäkin tuonne ladulle pääsen!

    VastaaPoista