Puhdistus

Olen kokenut katharsiksen. Täydellinen puhdistautuminen alkoi pienellä matkalla naapurimaahan - tai oikeastaan jo matkan ensi minuuteilla jouduin typerään tapaturmaan, jonka seurauksena jalkani loistavat edelleen sateenkaaren väreissä. Matkan jälkeen sairastin elämäni rajuimman vatsataudin, josta alan pikku hiljaa toipua. Nyt oloni lienee sama kuin usella muullakin maanmiehellä juhannuksen jälkeen: kroppa piesty ja sisuskalut perin pohjin puhdistettu. Ja jostain syystä tämä kaikki tuntuu yhtäkkiä hyvältä, kuin tuhkasta nousisi jotain ihan uutta.

Pieniä ja isoja

Kissa aloitti olohuoneen tapettirallin, kuopus jatkoi syntyneistä palkeenkielistä ja minä pääsin näin pitkälle. Yritin pelastaa ensin kaikkein alimmaisen kauniin harmaan tapetin (joka on oranssin tapetin alla olevan ruudullisen tapetin alla), mutta koska en onnistunut, lopetin koko jutun. Nyt vilkuilen sohvalta tätä taideteosta sekä tyhjää pankkitiliäni. Eipähän tule ainakaan tehtyä hätiköityjä päätöksiä.

Sohvan nurkassa voi myös vilkuilla pieniä varpaita. Niiden katsomisesta kun tulee pelkästään hyvälle mielelle.

kukkuu...

Tänään tapahtui varovainen paluu. Palasin ihmisten ilmoille ihan fyysisesti ja tästä rohkaistuneena kurkistan myös tänne. Alkukesän olen sinkoillut ristiin rastiin, hoitanut velvollisuudet ja piileskellyt kotipesässä. Olen riidellyt lomanaloitusriidat ja suunnitellut sitten tulevaa. Tästä tämä kai taas alkaa. Kesä.

Loppukiri

Kuten aina toukokuussa, elämä on hektistä. Paperipinojen keskeltä katselen kaihoisasti kasvimaalle ja odotan lomaa. Yksi onneton on seuranani sisällä: keskimmäinen sairastaa ja on NIIN tylsää. Pidän ehkä vähän taukoa, ehkä. Ihania aurinkopäiviä kaikille!

Äitinä

Meillä vietetään äitienpäivää etuajassa, koska lähden huomenaamulla matkalle. Pakkaan laukkuun sadavaatteita ja muovikassillisen karkkia, suunnittelen ohjelmaa ja koetan huoltaa kotiin jääviä joukkoja. 

Aamulla odottelin sängyn pohjalla kuuliaisesti, että kinastelu laantui ja laulu lopulta alkoi vienosti korvani juuressa. Sitä ennen pienin oli jo kiivennyt sänkyyn kolme kertaa ja vanhin itkenyt, kuinka tämän takia "kaikki meni nyt ihan pilalle". Ei mennyt, oli yhtä ihanaa kuin aina.

Inha päivä

Heti aamulla työkaveri teki huomautuksen, jonka tarkoitusperiksi voi hyvällä tahdolla kuvitella silkan typeryyden ja vähän pahemmalla tahdolla pelkän ilkeyden. Ensin hämmennyin, sitten pahoitin mieleni, iltapäivällä olin jo todella vihainen.

Sain myös sähköpostin, jonka kirjoittaja purki pettymystään minuun - työn puolesta olinkin siihen välillisesti syypää.

Ystävä joutui perumaan suunnittelemansa vappujuhlat. Harmitti tämän puolesta, sillä tiesin peruutuksen syyn olevan muualla ja aivan typerä ja ymmärsin, kuinka tärkeät nuo juhlat olisivat hänelle olleet.

Päätän jo nyt, että huominen päivä on parempi. Ja että en mieti mielessäni ilkeyttä, jonka voisin palauttaa ensimmäisen harmin aiheuttajalle.

Asioita

Kukaan ei rakasta mua, sanoo neljävuotias keittiön pöydän alta. Ekaluokkalainen laittaa puhelimeensa liian monta väärää pin-koodia. Pienin kiroilee kuin rekkamies. Kiroilee leikkipuistossa, kiroilee yksin pinnasängyssä. Taatana.

Koetan suhtautua ymmärryksellä tähän kaikkeen. Välillä onnistunkin.