Tietoja minusta

torstai 29. huhtikuuta 2010

Inha päivä

Heti aamulla työkaveri teki huomautuksen, jonka tarkoitusperiksi voi hyvällä tahdolla kuvitella silkan typeryyden ja vähän pahemmalla tahdolla pelkän ilkeyden. Ensin hämmennyin, sitten pahoitin mieleni, iltapäivällä olin jo todella vihainen.

Sain myös sähköpostin, jonka kirjoittaja purki pettymystään minuun - työn puolesta olinkin siihen välillisesti syypää.

Ystävä joutui perumaan suunnittelemansa vappujuhlat. Harmitti tämän puolesta, sillä tiesin peruutuksen syyn olevan muualla ja aivan typerä ja ymmärsin, kuinka tärkeät nuo juhlat olisivat hänelle olleet.

Päätän jo nyt, että huominen päivä on parempi. Ja että en mieti mielessäni ilkeyttä, jonka voisin palauttaa ensimmäisen harmin aiheuttajalle.

7 kommenttia:

  1. Myötäelin tekstisi. Viime vuonna sain osakseni ilkeyttä joidenkin työkavereiden puolelta tuutin täydeltä. Sitten yhtenä päivänä yllättäen nostin kissan työyhteisön pöydälle, kyllä olivat ilkeilijät noloina.

    Toivon tästä päivästä sinulle oikein hyvää!

    VastaaPoista
  2. Minun on aina hirmuisen vaikea päästää irti noista ilkeyksistä. Haudon, kunnes olen niin kiukkuinen, että halkean.

    Toivon sinulle oikein hyvää tätä päivää, vappuaattoa ja viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Noita ilkeilijöitä riittää näissä työyhteisöissä. Tsemppiä. Näitä päiviä tulee. Aurinkoista vapunaikaa!

    VastaaPoista
  4. Ihmiset saattavat olla uskomattoman moukkia tai ajattelemattomia. Suusta voi päästä mitä vain. Ehkä hän ei edes tajunnut mitä sanoi?
    Mutta minullepa sattui hassu tapaus:
    Olin ensimmäistä kertaa käymässä eräällä henkilöllä ja hän kysyi otanko kahvia. Sanoin ottavani ja hän laittoi kahvin tulemaan, otti jääkaapista suolalihaa ja salaatinlehtiä ja teki ihanan sämpyläleivän - itselleen. Minä latkin mustaa kahvia ja katselin hänen sämpylänjyrsimistään.

    VastaaPoista
  5. Arrgh..Itse saan harvoin pidettyä mölyt mahassa,pisteet sinulle siitä että pyrit olemaan palauttamatta ilkeyttä lähtöpisteeseensä.Olen läksyttänyt ryhmällisen venäläistanttoja jotka etuili röyhkeästi perhemarketin klo neljän jonossa lisäkseni parin itkevän pikkulapsen äitiä ja kymmenkuntaa muuta suomalaista joista kukaan ei kehdannut nostaa meteliä.Epäoikeudenmukaisuus saa kuohahtamaan niin että kädet tärisee raivosta..Pari muutakin kertaa on tullut nostettua meteli julkisilla paikoilla mikäli olen saanut osakseni tai todistanut kohtuutonta kohtelua.Mitä se sitten itsestäni kertonee,lyhyt pinna :) Joskus on kuitenkin ihan aiheellista ottaa epäkohdat esiin,useimmiten syypää niihin nolostuu jo siitä että asiaan kehdataan puuttua ja tehdä siitä julkinen..

    VastaaPoista
  6. Liivia: Kiitos myötätunnosta, ja hienoa että sait sanottua asiasta. Päätin kyllä itsekin sen tehdä, sen verran kiukkua olen nyt kerännyt.

    Olina: Sama juttu, koetan kyllä päästä siitä, mutta ihmisten ilkeyttä on hankala sivuuttaa.

    Janni: Kyllä tajusi ihan varmasti sanansa, olen siitä ihan varma. Kuulostaa fiksulta tyypiltä tuo sämpyläntarjoaja :)

    Rimpsukaisa: Hyvä että pistät hanttiin, tosi harva siihen oikeasti ryhtyy.

    Huomaan, että olen hirmu naiivi ihmisten suhteen, enkä millään meinaa tajuta tai uskoa, että joku ihan tarkoituksella haluaa olla inhottava tai ilkeä minulle. Siksi reagointi tilanteessa on hankalaa.

    VastaaPoista
  7. Voi kurjuus. Ei ole kivaa, että ihmisten pitää ilkeillä toisilleen. Minä en osaa ollenkaan ymmärtää sitä ja ilkeydet saavat minut aina hämilleni. Ja kun siitä tokenen sinun laillasi vihastun, jos koen että itseä tai toista ihmistä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.

    Voimia sinne ja mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista