Tietoja minusta

keskiviikko 19. lokakuuta 2011


Lopultakin saan pysähtyä saamieni sanojen ääreen.

On vähän vahinko, että syksyn loma on kulunut myös vaikeiden asioiden äärellä. Toisaalta tiedän, että katuisin paljon, ellen olisi näihin juuri nyt tarttunut.

Koulussa vietin tosi paljon aikaa käytävällä. Siksi on aika kummallista, että olen siellä taas ja ihan mielelläni. Nyt kun mietin, huomaan pitäväni edelleen tyhjistä käytävistä.

Metsään löysin monen vuoden jälkeen uudelleen kun muutin pois kaupungista. Nyt uskallan sinne myös yksin.

Viime kesänä unet palasivat. Ehti kulua viisi vuotta ilman yhtään ainoaa unta. Edelleen ne ovat harvinaisia eivätkä ehyitä kuin joskus.

Kiitos kirjailijatar, enpä olisi uskonut, että lahjasanoihin olisi näin haastavaa tarttua. Mietin kovasti miksi.

2 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitit näistä sanoista, niin, että sanasi saavat ajattelemaan hiljaa mielessään kaikkea, mitä omassakin elämässä on.

    Niin kaunis tuo yläkuva, maisema on ihanan rauhoittava.

    VastaaPoista
  2. Unet-kohta jäi mieleeni: Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan näe unia, jotkut ihan liian kanssa?

    VastaaPoista