Tietoja minusta

torstai 24. helmikuuta 2011

Taitteessa

Huomaan, että kaikki lapseni ovat syntyneet vuodenkierron taitekohdissa: esikoinen alkavaan vuoteen, keskimmäinen talven taitteeseen ja kuopus elokuiseen alkavaan koulutyöhön.


Talven selkä taittuu ja miltei taittui omanikin. Sekä vertauskuvallisesti että ihan sananmukaisesti. Luulin oppineeni olemaan ahnehtimatta sellaista, jota en jaksa ja tein sen silti. Seuraavaa vuotta suunnitellaan töissä jo ja nyt minä uskalsin luopua ja jakaa. Olen tehnyt haikeuden työtä hiljaisina automatkoina halki pakkasen. Peltojen keskellä huomaan valon ja tajuan, kuinka pitkällä ollaan taas kaikessa.

2 kommenttia:

  1. Minulla on joskus hieman samanlaisia ongelmia, pitäisi huomata silloin kun ei jaksa. Onneksi olen jo sitä hieman oppinutkin, irti päästämistä. Se tekee hyvää.

    VastaaPoista
  2. On ihanaa huomata,että ollaan jo keväässä,nenä kohti lämpöä. Juuri valosta ja sen määrästä minäkin sen huomaan..tuntuu niin jännältäkin! Tulis nyt jo se kevät.

    VastaaPoista