- Äiti, mikä sen sotalentokoneen nimi on?
- Ai Hornet?
- Just se. Se on musta tosi hieno sana. Niin kun jehovan todistaja on kanssa. Eiks ne oikeesti saa synttärilahjoja?
- Mitä nää tättä mun pittatta on?
- Katkarapuja.
- En syö kakkarapuja.
- Mä haluaisin mennä äiti isona armeijaan.
- Ai. Minkä takia?
- Siellä on niin ihanan suorat lakanat.
Päivät, viikot, kuukaudet. Aikaisia, edellistä valoisampia aamuja. Onnistumisia ja riittämättömyyttä. Ajouria ja niissä pysymistä. Elämän uria ja niistä pois pyrkimistä. Näissä päivissä on kaikki. En ymmärrä ihmisiä, jotka matkustavat maailman ääriin etsimään omia ääriään. Minä törmään omiini päivittäin. Arjen ekstremeä.
"--- ihanan suorat lakanat." Voi että sentään, on se ihana tämä sanoja.
VastaaPoistaIhania huomioita :) Mukava kirjoitus, oikein mukava.
VastaaPoistaKakkarapuja ja suoria lakanoita... :) Olen miettinyt ihan samaa kuin mitä sinä lopussa kirjoitat, enkä minäkään ymmärrä.
VastaaPoistaHieno kirjoitus, ja lopussa iso oivallus, samaa olen pohtinut. Omaa päätään ei pääse pakoon ja kaikki on tässä.
VastaaPoistaAi että,ihania! Repesin erityisesti noille suorille lakanoille:)!
VastaaPoistaJa voi miten ihana tuo talo..tuollaiseen kun pääsisi asumaan.
Voi miten iloisesti yllätyin, kun tänne pitkän sanomattoman kauden jälkeen vielä eksyi lukijoita! Ja vielä kommenttien kanssa, kiitos.
VastaaPoistaNiina - talo on ihana, ei siinä tosin kukaan asu kun kesäisin vaan ;-)