Tietoja minusta

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Irrallaan




Vanhenin viime viikolla. Syntymäpäivän aamuna vein ekaluokkalaisen kouluun, ostin kirpputorilta räsymaton ja ajoin töihin. Kuten aina keväisin, tässä vaiheessa olen kyllästynyt radion soittolistoihin ja kuuntelen kirjoja. Viime vuonna toukokuu kului Bulgakovin kanssa, nyt olen kuunnellut Juha Itkosen Huolimattomia unelmia. Toisina aamuina tarinat vievät mukaansa niin, että tuntuu vaikealta nousta autosta ja kohdata kahvihuoneen arki. Syntymäpäivänä olisin halunnut vain ajaa ohi omasta risteyksestäni ja istua hiljaa. Koska se oli mahdotonta, pakenin vessaan. Kuuntelin oven läpi tyhjänpäiväisyyksiä ja ajattelin, että mitä ihmettä, tällaistakö se sitten on. Sitten kun on aikuinen. Ja että olenko minä vääränlainen, kun en jaksa kuunnella enkä ymmärtää vai eivätkö nuo muut ole oikeasti tajunneet mistään mitään.


Enkä oikein vieläkään tiedä, mitä sitten kaipaan. Keskustelua, ajattelua, sydämen sivistystä ainakin.

9 kommenttia:

  1. No et ainakaan vääränlainen!Tasapäisiä leukojen heiluttelijoita on ihan tarpeeksi,löytyy joka työyhteisöstä päivittelemään säätä ja tarjousnakkeja,jankkaamaan samoja tyhjänpäiväisyyksiä päivästä toiseen.Miksei voisi vaikka olla hiljaa jollei ole mitään oikeaa sanottavaa,jotain missä on ajatus mukana ja tarkoitus välittää tietoa tai vaihtaa mielipiteitä.Pieni hymy voittaisi aamuisen small talkin milloin vain.

    VastaaPoista
  2. Tuo on niin tuttu tunne. Kuvaat sen hirveän hyvin. Onnea muuten sankarille jälkikäteen!

    Minä en ole vielä löytänyt kuuntelukirjojen pariin, mutta kuvauksesi kuulosti houkuttelevalta, täytyypä lainata niitä kirjastosta. Radiota en jaksa oikein kuluttaa minäkään.

    VastaaPoista
  3. Muut eivät vain tajua tai sitten minäkin olen vääränlainen. Toivon ensimmäistä... ;)

    Naisvoittoiset työyhteisöt ovat suuri painajaiseni. Onneksi voi aina tehdä työnsä kotona ilman kotkotusta.

    VastaaPoista
  4. Minullakin on usein tuollainen olo. Että olen ulkopuolinen tarkkailija, syrjästäkatsoja ja ihan erilainen kuin muut. Varsinkin ennen oli vielä enempi sellainen olo.

    Hei, hyvää syntymäpäivää, näin jälkikäteen! Olen kyllä sitä mieltä, että vanheneminen on ihanaa, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  5. Minä olen miettinyt aivan samaa, eikö niillä naisilla ole muuta puhuttavaa kun ne samat asiat päivästä toiseen?

    Minäkin muuten tässä yhtenä päivänä jäin kahvihuoneen oven taakse kuuntelemaan, kun en jaksanut mennä sisälle :)

    VastaaPoista
  6. Olen tainnut aikaisemminkin kommentoida samantapaiseen postaukseen blogissasi, ja olen siis edelleen onnellinen huomatessani etten sittenkään ole ainoa kumma siivekäs..

    *
    Ahkerasti seuraan kuulumisiasi, mutta laiskasti kommentoin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille rohkaisuista - onneksi oudon olo iskee vain välillä ahdistavana, yleensä se on ihan hupaisaa ja tykkään tarkkailla ihmisiä puuhissaan.

    Ilona ja Solen - meidän työpaikalla on tasapuolisesti myös miehiä, mutta ihan yhtä tyhjänpäiväisiä ne miehetkin höpisee.

    Outolintu - kiva kun seuraat, vähän laiskasti olen saanut tänne viime aikoina mitään laitettuakaan. Nyt koetan ryhdistäytyä!
    Kirjailijatar - minustakin on kivaa vanhentua kaikesta huolimatta. En mistään hinnasta olisi enää ikinä se parikymppinen tyttönen. Aikuisena on hyvä.

    VastaaPoista
  8. Onnea täältäkin näin jälkikäteen!
    Haaveilen kirjojen kuuntelemisesta työmatkalla, mutta matka kestää vain 12min ja lapset ovat kyydissä (kiljumassa). Radiolistoihin minäkin kyllästyin.
    Ja mitä noihin kahvipöytäkeskusteluihin, niin ne voivat välillä olla aika rasittavaa kuunneltavaa... Pitäisi kai osata sopivasti vältellä niitä..?

    VastaaPoista
  9. Niin tuttuja tunteita, etten osaa edes sanoa mitään. Siksi kommentoinkin kirjoja: Bulgakovia ja Itkosta! Oi! Lemppareitani ovat. Tuota Huolimattomia unelmia en olekaan vielä lukenut, Myöhempien aikojen pyhiä on lempparini häneltä, ja Kohtikin aivan loistava! Ja että sinäkin kuuntelet niitä, monet pitävät minua ihan pimeänä, kun tykkään äänikirjoista, vaikka lukeminenkin sujuu kyllä.

    VastaaPoista