Tämä viikko on ollut hyvästien jättämistä. Suuri projekti saatiin päätökseen ja oman haikeuteni ohella olen ottanut vastaan nuorten tunteita. Olen kuullut hyviä asioita itsestäni ja kertonut niitä muista. Olen itkenyt ja halannut enemmän ja useampaa ihmistä kuin koko vuonna. Kun tulin kotiin, kannoin sängyn omenapuun alle ja katselen, kuinka lehdet kasvavat silmissä.
Vaikka kamera on ollut kaulassani koko viikon, täällä muistelen vanhoja kuvia. Alimmassa ensimmäinen toukokuu tässä talossa. Siitä on jo kahden ihmisen ikä.
Tulin sellaiselle hyvänhaikealle päälle tästä.
VastaaPoistaKuvat sykähdyttivät, niin tekstikin.
Alakuvassa hienonhieno huppari!
Huppari taitaa olla aika vanha. Olen nähnyt samanlaisen hyvin kauan sitten. Kiitos tekstistäsi. Pitäisi muistaa enemmän kiittää ja halata kanssaihmisiään...
VastaaPoistaMinäkin tulin ihastelemaan hupparia, hauska kuosi!
VastaaPoistaHih, huppari on itse asiassa kylpytakki. Mun vanha, mummulta saatu. Tänä kesänä se saa jo neljännen käyttäjänsä.
VastaaPoista