Olen kokenut katharsiksen. Täydellinen puhdistautuminen alkoi pienellä matkalla naapurimaahan - tai oikeastaan jo matkan ensi minuuteilla jouduin typerään tapaturmaan, jonka seurauksena jalkani loistavat edelleen sateenkaaren väreissä. Matkan jälkeen sairastin elämäni rajuimman vatsataudin, josta alan pikku hiljaa toipua. Nyt oloni lienee sama kuin usella muullakin maanmiehellä juhannuksen jälkeen: kroppa piesty ja sisuskalut perin pohjin puhdistettu. Ja jostain syystä tämä kaikki tuntuu yhtäkkiä hyvältä, kuin tuhkasta nousisi jotain ihan uutta.
Kissa aloitti olohuoneen tapettirallin, kuopus jatkoi syntyneistä palkeenkielistä ja minä pääsin näin pitkälle. Yritin pelastaa ensin kaikkein alimmaisen kauniin harmaan tapetin (joka on oranssin tapetin alla olevan ruudullisen tapetin alla), mutta koska en onnistunut, lopetin koko jutun. Nyt vilkuilen sohvalta tätä taideteosta sekä tyhjää pankkitiliäni. Eipähän tule ainakaan tehtyä hätiköityjä päätöksiä.
Sohvan nurkassa voi myös vilkuilla pieniä varpaita. Niiden katsomisesta kun tulee pelkästään hyvälle mielelle.
Tänään tapahtui varovainen paluu. Palasin ihmisten ilmoille ihan fyysisesti ja tästä rohkaistuneena kurkistan myös tänne. Alkukesän olen sinkoillut ristiin rastiin, hoitanut velvollisuudet ja piileskellyt kotipesässä. Olen riidellyt lomanaloitusriidat ja suunnitellut sitten tulevaa. Tästä tämä kai taas alkaa. Kesä.
