Tietoja minusta

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Hankaus

Johonkin katosi tämäkin viikonloppu. Ilmassa on väsymystä, pakkanen kiristää kuivia käsiä, joku ihan yleisesti kaikkien hermoja. Paljon pitäisi-asioita ja jotenkin vaikea tarttua mihinkään. Töissä pieni perjantaina lausuttu sivulause on kaihertanut mieltä ja hämmentää. Välillä osaan hienosti irtautua kaikesta, välillä olen kuin liimattu kiinni. Nyt on sellaista.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sadas


Pienin löi otsansa pöydänkulmaan ja itki: Äiti laita mulle uusi pää! Koetan pärjätä omani kanssa lukemalla Paul Austeria ja katselemalla takkatulta. Mies osti marketin ovella seisovilta partiolaisilta joulukalenterin ja minäkin tajusin joulun lähestyvän. Mielessä pöyrivät surkuhupaisat joulumuistot kuraisesta talvesta 2006. Vaikka se, kuinka istuin lohduttomassa vesisateessa marketin parkkipaikalla ja kirjoitin viime tipassa joulukortteja. Takapenkillä lapset itkivät kuorossa ja minä yhtä lailla itkien etupenkillä kirjoittamassa kortteihin rauhallista joulua, hyvää joulua, iloista joulua. Siksi kai kuvassa paukkupakkanen viime tammikuulta.

Tämä kirjoitus on sadas täällä, huomaan. Nautin kun voin palata kuviin kuin päiväkirjaan ja nähdä kaiken, elämän, muutoksen ja samanlaisuuden. Nämä hetket ovat olleet hyviä. Kiitos myös teille mukana kulkeneille, olette olleet tosi tärkeitä!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Uupuu

Koetan välttää valitusta ja siksi olen hiljaa. Moni asia on tullut viime aikoina liian lähelle. Töissä jaksoin ihmisten voimilla säästämistä niin kauan, että ulkomaailma tunki kotiin. Kaupungin insinöörit olivat muuttaneet kotini metsäisen ympäristön lähiöksi. Mukavassa pienessä kotipesässäni tunsin oloni haavoittuvaksi ja petetyksi ja vaikka ryhdyinkin sotatoimiin, tunnen oloni edelleen hyvin pieneksi. Nyt etsin iloisia asioita arjesta ja koetan nousta niiden avulla. Se on tuskastuttavan hidasta.