Guatemalan verta

Olin melkein aikuinen, kun tajusin ettei Guatemala ole eläin. Sen olin tajunnut, ettei kokis voi olla kenenkään verta, mutta ajatuksen kehittely pidemmälle lienee tyssännyt siihen. Joskus mietin, kuinka monta muuta asiaa olen suoraan ottanut vastaan, pureskelematta. Ja että miten yhtä aikaa iloista ja noloa on oivaltaa ajatuksensa vikasuunta.

Kurkistelen kohti uutta vuotta ja toivon, että sen myötä olisin taas hiukan aiempaa viisaampi ja maltillisempi. Ja että pysyisin roolissani silloin, kun vastanäyttelijä sitä tarvitsee. Sillä melkoista draamaa on ollut ja ihan takuulla tulee olemaan.

Aamu-unet

Ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen vuoteen nukuin aamulla yhdeksään. Piti katsoa kelloa kahteen kertaan. Pienin nukkuin pois jouluflunssaansa, minä joka vuosi raskaampaa joulukuuta. Työnantaja lomautti minut päivää ennen varsinaista lomaa, tässä kohdassa kuitenkin maksoin ilomielin pois yhden päivän palkan vapauden hintana. 

Nukkumisen lisäksi olen nauttinut lumitöistä ja hyvästä ruuasta. Ihminen tarvitsee niin vähän ollakseen onnellinen.

Kotikontujen tienoilla

Esikoinen osasi viisivuotiaana Sillanpään marssilaulun ulkoa, mikä herätti monissa kummastusta. Mitä te nyt tommosia lauluja sille opetatte? Mietin, kuinka itse lapsena rakastin virsiä. Ja taistolaislauluja. Ja kuinka jännittävät sanat olivat Kuubalaisessa serenadissa tai Vanhan merirosvon kapakassa. Ja edelleen laulan lasten kanssa toivelaulukirjoja läpi välittämättä siitä mitä maailmankatsomusta, uskontoa tai muuten vaan arveluttavaa sanomaa ne sisältävät.

Lapsuudenkodissani ei ollut levysoitinta ja vain muutama kuuntelussani ollut c-kasetti: M. A. Nummista, lastenlauluja ja jännittävä violetti kasetti, Mozartin taikahuilu, josta kuuntelin Yön kuningattaren aariaa. Siksi olen äidilleni kiitollinen, että hän jaksoi laulaa minulle paksun pokkarilaulukirjan kannesta kanteen ja näin kasvatti uskomattomalla tavalla musiikillista yleissivistystäni.

Tämä kaikki tuli mieleen nyt itsenäisyyspäivänä, kun kaksivuotias seisoi lumoutuneena television edessä tuijottamassa sotilasparaatia ja keskimmäinen lauloi Jumalan kämmenellä. Ja vanhemmat eivät kuulu kirkkoon eikä armeijaakaan ole täällä käyty. Ja että itsenäisyys on minulle sitä, että jokaisella on vapaus valita oma tiensä elämässä eikä tarvitse tuppautua mihinkään liian kapeaan muottiin. Se on kyllä kiitollisuuden arvoinen juttu se.