Nämä hetket

2011-11-28T19:17:00.001+02:00

Haluaisin ehtiä kaiken, mutta en ehdi. Nyt on menossa monta kivaa ja mukaansa tempaavaa juttua, joiden vuoksi tulin sanomaan, että hei. Tämä on nyt tällaista. Ajan autolla maisemassa, jota kuvaan ajatusten kameralla ja sanoitan kuvan blogiin. Ihmettelen pieniä ihmisiä, jotka osaavat jo niin paljon. Ihmettelen, mutta ajatus jää päähän. Ajattelen, että nyt on näin ja palaan, kun saan asioita taas eteenpäin.

2011-10-31T19:05:00.000+02:00

Tätä on päivät nyt. Paitsi että aamulla on pimeä. Olen silti nähnyt tien poikki vilistävän näädän, pellolla astelevan peuran ja langoilla istuvat lintuparvet. Olen päivitellyt mielessäni tiellä ohi vilahtavaa työkaveria, joka ei koskaan ehdi huomata mitään näistä. Yhä vähemmän minulla on nykyään kiire mihinkään.

Tänään oli flunssapäivä. Yritin nukuttaa lapsia päiväunille, mutta heräsin itse tunnin kuluttua siihen, että kumpikin kainaloinen oli kömpinyt pois ja leikki kuiskaamalla pikkuautoilla viereisessä huoneessa. Vastailen kysymyksiin ja olen jo valmiiksi vähän pahoillani siitä, että tämä vaihe loppuu joskus.

Tuleeko leijonille nuha?
Voiko mummutkin pierasta?
Voiko nenän ottaa irti?

Missä mä olin kun mä en vielä ollu sun mahassa?

2011-10-29T20:53:00.000+03:00

Sanat on, lauseita ei synny. Koetan muistaa tästä päivästä nämä

- aurinko

- omenapuun pudonneet lehdet

- pieni oma hetki metsäaukiolla

- hirvimiehet punaisissa liiveissään

- vanha ystävä uudessa paikassa

- tallin tuoksu

- tuliaisletut mansikkahillon kanssa.

Tästä tuli ihan hyvä päivä. Huomennakin luvassa kivoja asioita.

2011-10-19T17:36:00.000+03:00

Lopultakin saan pysähtyä saamieni sanojen ääreen. 

On vähän vahinko, että syksyn loma on kulunut myös vaikeiden asioiden äärellä. Toisaalta tiedän, että katuisin paljon, ellen olisi näihin juuri nyt tarttunut.

Koulussa vietin tosi paljon aikaa käytävällä. Siksi on aika kummallista, että olen siellä taas ja ihan mielelläni. Nyt kun mietin, huomaan pitäväni edelleen tyhjistä käytävistä.

Metsään löysin monen vuoden jälkeen uudelleen kun muutin pois kaupungista. Nyt uskallan sinne myös yksin.

Viime kesänä unet palasivat. Ehti kulua viisi vuotta ilman yhtään ainoaa unta. Edelleen ne ovat harvinaisia eivätkä ehyitä kuin joskus.

Kiitos kirjailijatar, enpä olisi uskonut, että lahjasanoihin olisi näin haastavaa tarttua. Mietin kovasti miksi. 

2011-10-04T20:48:00.000+03:00

Jouduin eilen kohtaamaan ihmisen, jonka todellisuus oli erilainen kuin omani. Ihmisen, jonka maailma oli täynnä uhkia ja salaliittoja, joita minä en voinut nähdä tai jakaa, mutta joita hän halusi minun kanssaan katsovan. Ja vaikka tiesin, kuinka totta se kaikki on hänelle, olin aivan neuvoton.

Tapaaminen laukaisi valtavan ajatuskaaoksen. Jouduin kertaheitolla kohtaamaan omat ennakkoluuloni, stereotypiani ja avuttomuuteni. Pakottauduin muistamaan, miten tietämättömiä me olemme toisten ihmisten elämistä ja asioista ja kuinka mielellämme me myös tähän tietämättömyyden tilaan jäisimme. Toisen rikkinäisyys muistuttaa liikaa omasta haavoittuvuudesta.

2011-10-01T20:10:00.000+03:00

Tänään olen
- herännyt liian aikaisin
- leikannut nurmikkoa
- ihmetellyt, kuinka naapurin pieni mökki hävisi maailmasta yhdessä päivässä
- pyöräillyt kahdesti hevostallille esikoisen vuoksi
- löytänyt suppilovahveroita ja kantarelleja
- katsonut hyvän lastenelokuvan
- ajatellut pian syntyvää tärkeää vauvaa ja tämän äitiä monta kertaa
- järjestellyt tulevan viikon aikatauluja
- yrittänyt olla ajattelematta vuotavaa pesukonetta
- yrittänyt ryhdistäytyä retuperällä olevan tapentointiasian kanssa
- päätynyt katselemaan maailmaa vihreän lehden läpi.

2011-09-25T12:46:00.000+03:00

Takana on raskas viikko. Muistan, että viime vuonna samaan aikaan väsyin myös. Silloin ajattelin sen johtuvan työstä, että väsyin siihen. Tänä vuonna en ole ihan varma. Aika paljon pelkään, että melankoliasta tulee osa vuodenkiertoa. En haluaisi sitä latistamaan syksyisiä aurinkopäiviä.

2011-09-22T18:10:00.000+03:00

Kysymyksiä, joihin koetan vastata:

- Miks mun pää on kova?
- Mistä mä tiedän, että tää kaikki on totta?
- Missä palomiehet asuu?
- Tuleeko oravalta kakkaa?
- Miks sä oot tollanen?

2011-09-13T16:09:00.001+03:00

Vietän sairaslomapäivää. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen olen viettänyt sitä niin kuin kuuluu. Sohvalla loikoillen, joutavanpäiväisiä televisio-ohjelmia katsoen. Syynä tietysti elokuussa alkanut päiväkoti. Tähän asti sairaspäivä oli tavallinen leikki- ja ruuanlaittopäivä. Että osaan kuulkaa arvostaa tätä.

2011-09-08T21:30:00.000+03:00

"Tuklaamuhuvintti", ehdottaa pienin kun mietin lahjaa tuttavan vauvalle. Töissä lapsi kuvailee minua toiselle: "se on niinku kiva mutta outo". Kuuntelen sanoja ja lauseita ja ajattelen että ne pitäisi muistaa, mutta tiedän unohtavani. Tärkeä ihminen vuosien takaa lähettää yllättäen viikon sisällä kaksi viestiä: toisen syntymästä, toisen kuolemasta. Olen vähän hämmentynyt ja mieli palaa jonnekin kauas määrittelemättömään hetkeen. Ajattelen kuitenkin kummankin viestin päähenkilöä lämmöllä.

2011-09-01T19:04:00.000+03:00

Ostin kirpputorilta kipon, jonka pohjassa luki Till Ellen från Seppo från Poland. Esikoinen kimpaantui kun automatkan rakentelin Ellenin ja Sepon tarinaa. Vielä kotona katselin kuulakärkikynällä kirjoitettua omistuskirjoitusta ja mietin, miksi Seppo oli Puolassa. Ja kuinka Ellen raaski luopua Sepon tuomasta kiposta. Vai luopuiko hän ensin Seposta.

Töissä olen keskittynyt olennaiseen. Hankimme työkaverin kanssa salaisen kahvinkeittimen käytävämme pieneen varastokopperoon ja nyt jokaisen tauon tullen istumme siellä hihittelemässä, kilistelemässä kahvikuppeja ja kastamassa pullaa. Että ottia tuota. Viimeisen tauon aikana lapsi löysi piilopaikkamme ja päivitteli koko viimeisen koulutunnin, että "kiva nyt teillä tollanen paratiisi. Pöytä ja kaikkee." Ajattelin, että siinä poika oli harvinaisen oikeassa. Paljon ei arjen paratiisiin vaadita.

2011-08-30T17:14:00.000+03:00

Melkoista hyppelyä on ollut. Päivätyön, vuorotyön, koulutyön ja päiväkodin yhteen sovittamista. Nyt palaset ovat suurin piirtein paikoillaan. Tänään pysähdyin työmatkalla tien viereen katselemaan pellolla liikkuvaa leikkuupuimuria ja mietin, kuinka kivaa olisi vaan ajaa peltoa ylös ja alas ja nauttia kauniista syksystä. Tiedän kyllä sen pölyn ja kaiken muun, mutta näihin romanttisenkateellisiin kuvitelmiin ne eivät mahdu.

2011-08-13T19:57:00.001+03:00

Kolme vuotta sitten pienin oli niin pieni, kuin ihminen voi olla. Mutta jotenkin kovin valmis. Hämmästelimme toisiamme pienessä huoneessa sinisen verhon takana. Siitä alkoi arki, joka ei todellakaan ollut sellaista kun joku sanoi. Että siinähän se kolmas menee kun kaksikin. Ei mene, vaan miksipä pitäisi. Tuosta päivästä ja ajasta sitä ennen tuntuu olevan ikuisuus. Tänään pieni sanoo "Mää luulen että mutta taitaa katvaa toti ito." Niinpä. Hämmästely jatkuu.

2011-08-09T17:55:00.000+03:00

Tämä aamu antoi jo viitteitä tulevasta arjesta, vaikka koululainen jäi vielä nukkumaan kun me muut suljimme aamulla oven. Ymmärsin, että kello on laitettava soimaan ainakin puolta tuntia aiemmin kun olin ajatellut. Päivän saldona armoton päänsärky, kasa paperia luettavaksi ja muille annettavaksi, unohtuneet salasanat, uuden odotus. Kotiin tullessa mummun leipoma kasa pullia ja iloiset lapset. Näin mennään nyt.

2011-08-05T16:15:00.002+03:00

Päiväkotitaipale alkoi. "Kyllä me selvitään, älä sitten tänään itke", sanoo viisivuotias kolmevuotiaalle. Ja kun itku päiväkodin pihassa tulee, myös isosiskon alahuuli alkaa väpättää. "Kato äiti kun ihminen on sellanen että kun toinen itkee niin alkaa itteäki itkettää." Ja hetken kuluttua: "Niinku nauruki tarttuu. Ja haukotus."

Iltapäivällä itku oli jo historiaa ja pienempi oli syönyt välipalalla 12 lättyä. Onneksi päiväkodin tädit ymmärtävät missä on tie pienenkin miehen sydämeen.

2011-08-01T13:54:00.000+03:00

On paikka, jossa juuri mikään ei muutu. Josta mummu ja pappa lähtivät kauan sitten ja jonne moni asia jäi paikoilleen. Mutta joka ei kokonaan autioitunut vaan on edelleen. Samat asiat samoilla paikoilla kuin lapsena. Niitä nurkkia, kaappeja, mattoja katsellen vietin viikonlopun lähimpien kanssa. Oli hyvä. Oli myös hetkiä, jolloin katsoin lapsiani ja näin itseni. Juoksemassa, leikkimässä, nukkumassa. Paikoissa, joissa aika on pysähtynyt oudolla tavalla tuntee sen liikkeen vahvemmin.

Tänään otimme askeleen ihan uuteen, kun pienimmät kävivät kokeilemassa leikkejä päiväkodin pihassa. Pienet, jotka tänään näyttivät tavallista pienemmiltä. Ja silti, kaiken haikeuden keskellä jotenkin odotan että uusi arki alkaa ja elämään tulee rytmi.

2011-07-28T18:15:00.000+03:00

Hyviä asioita

- pieni loma eteläisimpään Suomeen (varpaissa edelleen Hangon hiekkaa)
- yhteensä 18 luettua romaania tänä kesänä
- yläkerrasta kantautuva leikin ääni
- esikoisen ilme ratsastustunnin jälkeen
- oman maan perunat, punajuuret, salaatit, pinaatit ja sipulit
- kirpputorilöydöt aamuiselta kaupunkireissulta

2011-07-16T18:28:00.000+03:00

Luin peräkkäin kaksi koskettavaa kirjaa - Olli Jalosen Poikakirjan ja Laura Honkasalon Eropaperit. Molemmista jäi hiukan surumielinen ja haikea olo. Kun vielä katsoin valoisana kesäyönä Kaurismäen Arvottomat, tuntui etten ole oikein toipunut vieläkään. Kaikki nuo yhdessä nostattivat epämääräisen kaipuun jonnekin, jota ei enää ole. Nyt koetan saada tästä olosta ja itsestäni otetta.

Lapset viettävät tällä viikolla vuorotellen päiviä mummolassa. Toivoisin että niistä jäisi mieleen samanlainen hyvä, kuin se mitä minäkin varmaan nyt kaipaan. Lapsuuden aikaa - vetämällä avattavia limsapullon korkkeja, kauppa-autoa, automatkoja ilman turvaistuimia. Mummon harmaata nutturaa ja vihreää Tunturi-polkupyörää, kangaspuiden ääntä. Lossia salmen yli, Super-jäätelöä, päättymättömiä kesäkuukausia. Vaikka tiedän, että nyt on myös hyvä.

2011-07-11T20:58:00.000+03:00

Näitä listoja on ollut ilo lukea siellä ja täällä ja onkin mennyt monta päivää omaa kirjahistoriaa pohtiessa. Silti tuntuu, että joku tärkeä unohtui. Jokainen on kuitenkin jättänyt jäljen siinä elämän hetkessä kun olen kirjan maailmassa elänyt. Joku järjestyskin tässä yrittää olla. Eli minun kirjani voisivat olla

L. M. Montgomery: Pieni runotyttö
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen 

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Minna Canth: Anna Liisa
Reko Lundan: Aina joku eksyy

Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä

Leea Klemola: Jessica vapaana syntynyt
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Toista kymppilistaa en edes tosissani yritä. Sanon vaan että päivittäisiin tarpeisiin kuuluu vaihtelevanmerkkiset

ripsiväri

kulmakynä 

kosteusvoide

ja niillä yleensä pärjään. Puuskittain paljon muuta, mutta ei kyllä ikinä vähempää.

2011-07-04T18:03:00.000+03:00

On pidellyt ilmoja. Lämpimiä, nahkean hiostavia, sateisia ja nyt viileitä. Tykkään kaikista. Kuumalla makaamme pienimmän kanssa peitolla ja aloitamme päivät uimarannalla, hiostavalla poljin isoimman kanssa tallille, sateisella luetaan porukalla kirjoja ja viileillä nautitaan helposta olosta. Tämä kesä on ollut hyvä.

2011-06-30T13:53:00.001+03:00

Kaupantäti anna mulle rahaa! Huusi kuopus illalla lähikaupassa, kun sai kuulla ettei saa haluamaansa tikkaria. Huusi ja juoksi hyllyjen välissä karkuun. Miksi aina tuollaisina hetkinä kauppa on täynnä mummoikäisiä tätejä, joiden paheksuvia katseita ei pääse karkuun?

Illan tanssitunti vaihtui asioiden selvittämiseen kolmen tytön ja kolmen äidin kesken. Vaikka omani ei tällä kertaa ollut päällepäsmärinä, hiukan epämukavin miettein lähden kohta polkemaan tuttuun taloon. Hö.

2011-06-27T12:51:00.001+03:00

Ajattelen vähän väliä erästä kaunista tuolia, jonka näin osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa juhannuspyöräilyllä. Päätin kuitenkin, että ajattelen vielä - se on taito, jonka olen ihan viime vuosina oppinut. Että kaiken ei tarvitse tapahtua ihan heti. Ja että joskus on parempi vain ihailla jotain kaunista asiaa muualla. Saa nähdä, kuinka tämän kanssa käy. Vailla huolia heräteostoksista lähden myös esikoisen kanssa ruotsalaiseen huonekalujättiin mehupullo-ostoksille - nykyään kaupoissa on harvoin mitään mitä todella haluaisin.

2011-06-24T13:06:00.000+03:00

Juhannusta vietetään kotona, odotellaan vierasta ja leivotaan leipää. Onneksi aurinkokin pilkistää jo pilvien raosta. Kaunista keskikesän juhlaa kaikille!

2011-06-22T22:55:00.000+03:00

Viimeisen viikon aikana olen katsellut kesää Päijänteen, Näsijärven ja pienen Vesijärven rannoilta. Kantanut puita ja istunut autossa. Leiponut leipää ja onkinut särjen. Saunonut ja siivonnut. Lukenut monta kirjaa. Huomaan, että viimeiset kymmenen vuotta minussa on ollut kiinni pieni ihminen. Nyt kun pieninkin hiukan irtautuu, maailman kaikki aika tulee luokseni. Välillä on jopa tylsää ja voi miten siitä nautin.

2011-06-17T12:54:00.000+03:00

Sanat on nyt jossain. Raaputtelen hyttysenpuremia ja muistelen mummulareissua. Kivaa päivää kaikille!

2011-06-14T19:31:00.000+03:00

Miten nihkeää ja hankalaa voikaan joskus olla. Eilisilta kerrattiin miljoonannen kerran kännykkäetikettiä ja saldorajoja, tänään koululaisella ei ole MITÄÄN tekemistä eikä KETÄÄN kaveria. Viisivuotias itkee pöydän alla kamalaa kohtaloaan syntyä näin tyhmään perheeseen. Jokainen ruokailu on alkanut tänään sanalla "yök" ja päättynyt riitaan. Edes metsäretki ei tätä jännitystä purkanut. Miksi kukaan ei kertonut, että sisarukset voivat nahistella ihan taukoamatta? Samalla ajattelen happamasti niitä, jotka kadehtivat pitkää kesälomaani. Että tästä saatte kyllä tätä iloa jakaa ihan vapaasti.

Toivottavasti huominen on parempi. Ainakin maisemanvaihdos olisi luvassa.

2011-06-12T18:40:00.000+03:00

Talossa vallitsee etelävaltiolainen tunnelma - kaihtimet ovat päivälläkin kiinni ja aika tuntuu pysähtyneen. Iltauinti naapurin kanssa oli virkistävä ja hyvä hetki helteisen eilispäivän päätteeksi. Tänään ukkonen jyrisee jossain kaukana ja taivaalle kerääntyy tummia pilviä. Sää on sellainen, joka pakottaa sulkemaan koneet ja tarttumaan kirjaan. Dekkari kädessä jään odottamaan miestä iltavuorosta.

2011-06-11T17:46:00.001+03:00

Verkkaisia päivä. Vietin kivat juhlat, joista ei ole yhtään kuvaa. Omassa pihassa tanssia, saunomista, hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä omenapuun alla. Pääsin nukkumaan vasta puoli viisi, mitä ei ole ihan hetkeen tapahtunut. Mieli tekee saaristolaisleipää, mutta uunin lämmittäminen ei houkuta. Illaksi on luvassa vielä naapurin kanssa pyöräilyä ja uintia vain aikuisseurassa. Tällaista on nyt, ajatus harhailee aiheesta toiseen.

2011-06-04T20:39:00.000+03:00

SE alkoi nyt. Aikataulut heitetään romukoppaan ja kaikkinaisille velvollisuuksille vain naureskellaan. Kuunnellaan sateen ropinaa pihasaunan kattoon, nuuhkitaan mäntysaippuaa mattolaiturilla. Kinastellaan arkisista asioista, loikoillaan omenapuun alla dekkari sylissä. Tänäkään vuonna kesällä ei kieriskellä rahassa, mutta aikaa meillä on ja yhteistä sellaista. Pikkuväki yskii yläkerrassa, sekin kuuluu tänä vuonna jokaiseen tällaiseen. Siis lomaan. Tervetuloa kesä!

Ja hei! Kymmenentuhatta vilkaisua tuli täyteen - ihan uskomatonta! Kiitos teille jotka käytte kurkkimassa, sitä on mukava ajatella.

2011-05-20T17:33:00.001+03:00

Tämä viikko on ollut hyvästien jättämistä. Suuri projekti saatiin päätökseen ja oman haikeuteni ohella olen ottanut vastaan nuorten tunteita. Olen kuullut hyviä asioita itsestäni ja kertonut niitä muista. Olen itkenyt ja halannut enemmän ja useampaa ihmistä kuin koko vuonna. Kun tulin kotiin, kannoin sängyn omenapuun alle ja katselen, kuinka lehdet kasvavat silmissä.

Vaikka kamera on ollut kaulassani koko viikon, täällä muistelen vanhoja kuvia. Alimmassa ensimmäinen toukokuu tässä talossa. Siitä on jo kahden ihmisen ikä.

2011-05-03T21:54:00.000+03:00

Tänään muistin, että unohdin

- vaihtaa kesärenkaat

- palauttaa veroilmoituksen

- varata ajoissa hammaslääkärin

- ommella rikki menneen mekon, joka piti laittaa huomenna erityisenä työpäivänä päälle.

Sen sijaan olen

- kääntänyt perunamaata

- kantanut muuttolaatikoita

- tehnyt keppihevosille aitauksen

- ihaillut ja rakastanut viisivuotiasta tanssijaa värivalojen loisteessa.

2011-04-29T11:56:00.000+03:00

Ellen olisi ollut sairaslomalla tätä viikkoa, en olisi
- nähnyt viisivuotiaan ilmettä kun hän oppi ajamaan ilman apupyöriä
- kuullut lintujen konserttia aamuisella lehdenhakumatkalla
- voinut saattaa koululaista pysäkille
- nähnyt rappuselle kiivennyttä sisiliskoa
- nauttinut toivottujen vieraiden seurasta näin paljon
- huomannut hiirenkorvien kasvua pihakoivussa.

Tästä kaikesta flunssa on kuulkaas pieni hinta.

2011-04-25T15:49:00.001+03:00

Minä katselen ylös, lapsi alas. Kuopus löytää maasta koko ajan jotain uutta ja ennennäkemätöntä.

Minä en yhtään jaksaisi sairastaa vaan ihan pikkuisen vaan tästä haravoin ja ihan pikkuisen vaan järjestän täällä. Ja tuolla. Ja sitten pitääkin hengittää. Ja mennä nukkumaan kun kuume nousee uudelleen. Ja sitten sängynpohjalta haaveilla auringosta ja pitkästä pyörälenkistä. Meneehän tämä tässä.

2011-04-24T20:07:00.000+03:00

Olen ottanut pääsiäisen vastaan kuumeessa. Ja vuoden vanhempana. Sängyn pohjalla peittojen alla mietin, että olen nyt hengähdyksen lähempänä 50 ikävuotta kuin kahtakymmentä. En oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Tällainen virallisen keski-iän kohtaaminen on vähän hämmentävää. Olin aina ajatellut, etten olisi moksiskaan mutta taidan vähän olla. Moksis siis sille.

2011-04-20T16:48:00.000+03:00

Äiti leikkas mulle moottorisahalla iilitukan, kertoi pienin puhelimessa. Hiustenleikkuukone se kyllä oli. Olen viime päivät jännittänyt erään ihmisen tulevaisuutta, joka tänään ratkesi onnellisesti. Olen ihmetellyt aikuistuvia nuoria ja miettinyt kuinka nopeasti aika menee. 

Töissä on se aika vuodesta, jolloin kaikki ovat hermostuneita. Minä en vielä ole ja koetankin välttää lähikontaktia ja pysyttelen omissa oloissani. Pahantuulisuus on kovin tarttuvaa lajia nimittäin.

2011-04-18T20:02:00.000+03:00

Eilinen meni hämmästellessä. Ensin pieniä noitia ja kuinka pieninkin meni jo joukon jatkona. Sitten omaa hermoilua ja itkukohtausta ihan mitättömästä asiasta. Viimeinen hämmästely liittyi politiikkaan, sitä miettien nukahdin uneen.

2011-04-08T19:14:00.000+03:00

Mies luki lelulehteä ja löysi esikuvan jokaiselle perheenjäsenelle:

ESIKOINEN
Saippuakuplapuhallin 400. Puhaltaa satoja saippuakuplia muutamassa minuutissa.

KESKIMMÄINEN

Kung Zhu Samurai -hamsteri. Juoksee ympäriinsä ja pitää hassua ääntä.

KUOPUS
Kung Zhu Special forces -tankki. Liikkuu hamsterin mukana.

MINÄ
Uni-Timppa. Se sulkee silmänsä ja kuorsaa nukkuessaan.

MIES
Animagic-ponivarsa. Hirnuu kun sillä on nälkä, sulkee silmänsä ja kuorsaa ollessaan kylläinen.

2011-04-05T16:16:00.000+03:00

- Äiti, miks yhdeksän jälkeen tulee kymmenen?
- Emmä tiedä, miten niin?
- Mää vaan mietin.

- Onko ihminen niinku syntyny apinasta?
- Joo.
- No mistä se apina sitte on syntyny?
- Öö.. Tota..
- Tukka vaan on jääny jäljelle.
- Ai mistä?
- No sen apinan karvoista.

- Äiti, onko linnunkakka niinku mustaa vai valkosta?
- Varmaan molempia.
- Oho.

- Mää en oo pikkuveli! Mää oon ito veli.
- Et kyllä ole (sanoo isosisko)
- Oonpat! Mulla on itot kengät.

2011-04-04T16:39:00.000+03:00

Eräänä aamuna työmatkalla huomasin, että en saa kiinni ainoastakaan ajatuksesta. Mieli on niin täynnä kaikkea, että asiat sotkeutuvat yhdeksi suureksi puuroksi, josta hyvällä onnella löytää osasia etsimästään. Sanat ovat kateissa ajatusten joukossa.

Tiedän niiden palaavan taas. Palaset loksahtavat kohdilleen ja asiat järjestyvät. Ihan niin kuin aina. Muistan muutama vuosi sitten, kun minulta katosivat jatkuvan valvomisen seurauksena unet. Ne ovat nyt palaamassa pikku hiljaa vuosien tyhjien ja syvien öiden jälkeen. Iloitsen jokaisesta.

2011-03-27T21:45:00.000+03:00

Siirryin kesäaikaan salaa, pää vielä tyynyssä. Puoliunessa kaivoin ainoan kelloni tyynyn alta ja siirsin sitä kohti kesää. Sitten odottelin, että vieressä nukkuva kuopus alkaa heräillä ja kuuntelin, kuinka kahdet pienet askeleet tassuttelivat vuoron perään alakertaan. Kaikkein isoin nukkui vaan.

Viimeiset pulkkailukelit otettiin riemulla vastaan, vaihdettiin lapsia ystävän kanssa: isot teille, pienet meille ja vietettiin kiva päivä. Talon hiljennyttyä katselin, kuinka nuori Anna-Leena Härkönen esittää vielä nuorempaa Anna Liisaa ja vaikutuin. Tarinasta ja tulkinnasta. Huomenna koetan jakaa jotain siitä eteenpäin.

Hyvää huomenna alkavaa taas kaikille muillekin!

Morjenstelua

2011-03-16T19:14:00.000+02:00

Ajoin tänään töihin normaalireitistä poiketen sitä vielä pienempää maalaistietä. Kylällä varmaan jollain on samanlainen auto, sillä joka vastaantulija heilutti iloisesti kättään, samoin jokainen postilaatikolla kävijä ja koiraa ulkoiluttava. Minä heiluttelin iloisesti hymyillen kättäni kaikille ja iloitsin tästä yllättävästä huomiosta.

Eräs ystäväni opetti, että ohi ajavalle junalle kuuluu vilkuttaa. Nykyään heiluttelen isolla kädellä maalaisradalla kiitäville matkustajille ja ajattelen, miten hyvä mieli tulisi jos itse istuisi junassa ja joku iloisena minulle heiluttaisi.

Eli morjenstellaan kun tavataan, vaikka sitten ihan vieraita ihmisiä!

Päivien viemänä

2011-03-13T20:35:00.000+02:00

Lahjoin koululaisen kanssani sunnuntaitöihin. Yhdessä pakkasimme auton ääriään myöten täyteen ja lähdimme tekemään suursiivousta ja lavasteoperaatiota työpaikalle. Ruuvimeisseli taskussa huristimme halki keväisen aamun ja perillä työ tuli tehdyksi. Tuhlasin matkalla rahaa, jota ei oikeastaan ole, muistin etten ole lunastanut varaamiani teatterilippuja ja söin ihan liikaa herkkuja. Päivä oli kuitenkin hyvä ja illalla pihasauna lämpesi.

Naama näkkärillä

2011-03-11T20:31:00.000+02:00

Otti kuulkaas tänään päästä. Eräässäkin ruotsalaisessa huonekaluliikkeessä vietin illan viisivuotiaan kanssa - ihan turhaan. Töistä saamani maksulappu ei kassatytölle käynytkään, vaikka ennen tätä kestävyyssuoritustani olin sen korkeammalta taholta varmistanut.

Että. Ostimme siis näkkileipää ja suklaata. Kotimatkalla lapsi oppi lukemaan liikennemerkistä "stop" ja kotikaupungin nimen. Ei siis ihan hukkareissu.

Laskeutuminen

2011-03-08T18:25:00.000+02:00

Olen ollut viime päivinä kovin toimelias. Ja jotenkin hyvin tyytyväinen itseeni. Tänään itsetyytyväisyys saavutti lakipisteensä, kun hoidin yhden hyvin rutiininomaisen työn ala-arvoisen huonosti. Tajusin, että jos joku saapuisi minun eteeni selittämään yhtä valmistelematonta ja sekavaa asiaa, en ainakaan kuuntelisi ja varmaan myös hermostuisin. Niin minunkin yleisöni teki. Toisaalta pieni itsetyytyväisyyden siemen jäi itämään, koska olin tyytyväinen huomatessani, että tajusin kaiken tämän. Nuorempana ja kokemattomampana olisin syyttänyt kaikesta nuorta yleisöäni, nyt tajusin saman tien katsoa peiliin. On muuten ärsyttävää, miten usein syyllinen löytyy sieltä.

Lasten ja nuorten kanssa kaikenlainen pöyhkeys karisee kovin nopeasti. Onneksi, ties millainen riikinkukko minäkin olisin!

hmmm

2011-03-03T15:37:00.000+02:00

Kadotin itseni hallintatyökaluihin. Nyt olen uusi enkä tiedä haluanko olla.

Aamun olimme uimarannalla ihan kuin heinäkuun helteillä. Samojen ystävien kanssa, saman auringon alla. Sukset jalassa ja termospullo repussa teimme retkiä eri kokoonpanoilla. Isot mäkeen suurten mäntyjen alle, pienet summanmutikassa minne nenä näytti. Kaikkein pienimmät keskimmäisten perässä. Aikuiset käyttäytyivät pääsääntöisesti hyvin, vain minä kiukuttelin - ihan niin kuin olen tehnyt koko loman. Harmittaa, enkä silti osaa olla.

Nyt punaposkiset leikkivät muovieläimillä. "Mitä niinku naimisissa tehdään?"

Taitteessa

2011-02-24T19:58:00.000+02:00

Huomaan, että kaikki lapseni ovat syntyneet vuodenkierron taitekohdissa: esikoinen alkavaan vuoteen, keskimmäinen talven taitteeseen ja kuopus elokuiseen alkavaan koulutyöhön.

Talven selkä taittuu ja miltei taittui omanikin. Sekä vertauskuvallisesti että ihan sananmukaisesti. Luulin oppineeni olemaan ahnehtimatta sellaista, jota en jaksa ja tein sen silti. Seuraavaa vuotta suunnitellaan töissä jo ja nyt minä uskalsin luopua ja jakaa. Olen tehnyt haikeuden työtä hiljaisina automatkoina halki pakkasen. Peltojen keskellä huomaan valon ja tajuan, kuinka pitkällä ollaan taas kaikessa.

Siitä suomalainen tykkää

2011-02-20T12:00:00.001+02:00

siis pakkasesta. Tämä suomalainen alkaa saada tarpeekseen. Koululainen kiipeilee seinille, harjoittelee pianoläksyä sadannen kerran. Eräs hankala asia otti eilen askeleen parempaan, olen tästä hiljaa onnellinen.

Matkalla

2011-02-14T16:14:00.001+02:00

Sunnuntaipäivää vietettiin autossa, samoin edellistä sunnuntaita. Seuraavana toivon saavani ystäviä kylään. Kylmyys tekee kahtiajakautuneen olon, tykkään ja inhoan. Tykkään kylmän estetiikasta, mutta inhoan palelevia varpaita. Pakkasen keskellä huomasin - en ollut tarvinnut pitkiä ajovaloja koko aamuisella työmatkalla. Ihana helmikuun valo, tervetuloa!

Sanoja

2011-02-12T20:02:00.001+02:00

- Äiti, mikä sen sotalentokoneen nimi on?
- Ai Hornet?
- Just se. Se on musta tosi hieno sana. Niin kun jehovan todistaja on kanssa. Eiks ne oikeesti saa synttärilahjoja?

- Mitä nää tättä mun pittatta on?
- Katkarapuja.
- En syö kakkarapuja.

- Mä haluaisin mennä äiti isona armeijaan.
- Ai. Minkä takia?
- Siellä on niin ihanan suorat lakanat.

Päivät, viikot, kuukaudet. Aikaisia, edellistä valoisampia aamuja. Onnistumisia ja riittämättömyyttä. Ajouria ja niissä pysymistä. Elämän uria ja niistä pois pyrkimistä. Näissä päivissä on kaikki. En ymmärrä ihmisiä, jotka matkustavat maailman ääriin etsimään omia ääriään. Minä törmään omiini päivittäin. Arjen ekstremeä.

Pieniä ja isoja

2011-01-15T17:56:00.000+02:00

Niin paljon asioita tapahtuu, etten tahdo pysyä mukana. Sairaus varasti minulta loman, mutta toisaalta arjen aloittaminen tuntuu hyvältä. Loppuviikon vietin ihanassa naisseurassa, jotka hyvästelin itku silmässä. On ihanaa huomata ettei oppiminen ja ystävystyminen lopu mihinkään ikään eikä myöskään kysy ikää. Sain kuulla itsestäni hyviä asioita ja myös kertoa sellaisia muista. Tämä kantaa minua kauan.

Sairastupa

2011-01-03T17:54:00.000+02:00

Ajoin aamulla vatsataudissa naapurikaupunkiin ostamaan syntymäpäivälahjaa esikoiselle, jonka piti juhlia huomenna. Ei kuitenkaan juhli, koska on vielä pahemmassa vatsataudissa kuin minä, muttei yhtä pahassa kuin mies. Keskimmäinen on jo paranemassa, pienin juoksee innoissaan ympäri taloa kun kukaan ei jaksa kieltää. Kaikki muu on pysähtynyt, suunnitelmat käännetty uusiksi, otettu vastaan eriasteisia pettymyksiä ja katseltu kaihoisasti hiihtoladulle. Eilen onneksi avasin kauden.

Guatemalan verta

2010-12-30T20:13:00.000+02:00

Olin melkein aikuinen, kun tajusin ettei Guatemala ole eläin. Sen olin tajunnut, ettei kokis voi olla kenenkään verta, mutta ajatuksen kehittely pidemmälle lienee tyssännyt siihen. Joskus mietin, kuinka monta muuta asiaa olen suoraan ottanut vastaan, pureskelematta. Ja että miten yhtä aikaa iloista ja noloa on oivaltaa ajatuksensa vikasuunta.

Kurkistelen kohti uutta vuotta ja toivon, että sen myötä olisin taas hiukan aiempaa viisaampi ja maltillisempi. Ja että pysyisin roolissani silloin, kun vastanäyttelijä sitä tarvitsee. Sillä melkoista draamaa on ollut ja ihan takuulla tulee olemaan.

Aamu-unet

2010-12-27T20:44:00.001+02:00

Ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen vuoteen nukuin aamulla yhdeksään. Piti katsoa kelloa kahteen kertaan. Pienin nukkuin pois jouluflunssaansa, minä joka vuosi raskaampaa joulukuuta. Työnantaja lomautti minut päivää ennen varsinaista lomaa, tässä kohdassa kuitenkin maksoin ilomielin pois yhden päivän palkan vapauden hintana.

Nukkumisen lisäksi olen nauttinut lumitöistä ja hyvästä ruuasta. Ihminen tarvitsee niin vähän ollakseen onnellinen.

Kotikontujen tienoilla

2010-12-06T19:03:00.000+02:00

Esikoinen osasi viisivuotiaana Sillanpään marssilaulun ulkoa, mikä herätti monissa kummastusta. Mitä te nyt tommosia lauluja sille opetatte? Mietin, kuinka itse lapsena rakastin virsiä. Ja taistolaislauluja. Ja kuinka jännittävät sanat olivat Kuubalaisessa serenadissa tai Vanhan merirosvon kapakassa. Ja edelleen laulan lasten kanssa toivelaulukirjoja läpi välittämättä siitä mitä maailmankatsomusta, uskontoa tai muuten vaan arveluttavaa sanomaa ne sisältävät.

Lapsuudenkodissani ei ollut levysoitinta ja vain muutama kuuntelussani ollut c-kasetti: M. A. Nummista, lastenlauluja ja jännittävä violetti kasetti, Mozartin taikahuilu, josta kuuntelin Yön kuningattaren aariaa. Siksi olen äidilleni kiitollinen, että hän jaksoi laulaa minulle paksun pokkarilaulukirjan kannesta kanteen ja näin kasvatti uskomattomalla tavalla musiikillista yleissivistystäni.

Tämä kaikki tuli mieleen nyt itsenäisyyspäivänä, kun kaksivuotias seisoi lumoutuneena television edessä tuijottamassa sotilasparaatia ja keskimmäinen lauloi Jumalan kämmenellä. Ja vanhemmat eivät kuulu kirkkoon eikä armeijaakaan ole täällä käyty. Ja että itsenäisyys on minulle sitä, että jokaisella on vapaus valita oma tiensä elämässä eikä tarvitse tuppautua mihinkään liian kapeaan muottiin. Se on kyllä kiitollisuuden arvoinen juttu se.

Hankaus

2010-11-28T21:08:00.001+02:00

Johonkin katosi tämäkin viikonloppu. Ilmassa on väsymystä, pakkanen kiristää kuivia käsiä, joku ihan yleisesti kaikkien hermoja. Paljon pitäisi-asioita ja jotenkin vaikea tarttua mihinkään. Töissä pieni perjantaina lausuttu sivulause on kaihertanut mieltä ja hämmentää. Välillä osaan hienosti irtautua kaikesta, välillä olen kuin liimattu kiinni. Nyt on sellaista.

Sadas

2010-11-21T12:34:00.001+02:00

Pienin löi otsansa pöydänkulmaan ja itki: Äiti laita mulle uusi pää! Koetan pärjätä omani kanssa lukemalla Paul Austeria ja katselemalla takkatulta. Mies osti marketin ovella seisovilta partiolaisilta joulukalenterin ja minäkin tajusin joulun lähestyvän. Mielessä pöyrivät surkuhupaisat joulumuistot kuraisesta talvesta 2006. Vaikka se, kuinka istuin lohduttomassa vesisateessa marketin parkkipaikalla ja kirjoitin viime tipassa joulukortteja. Takapenkillä lapset itkivät kuorossa ja minä yhtä lailla itkien etupenkillä kirjoittamassa kortteihin rauhallista joulua, hyvää joulua, iloista joulua. Siksi kai kuvassa paukkupakkanen viime tammikuulta.

Tämä kirjoitus on sadas täällä, huomaan. Nautin kun voin palata kuviin kuin päiväkirjaan ja nähdä kaiken, elämän, muutoksen ja samanlaisuuden. Nämä hetket ovat olleet hyviä. Kiitos myös teille mukana kulkeneille, olette olleet tosi tärkeitä!

Uupuu

2010-11-13T21:33:00.001+02:00

Koetan välttää valitusta ja siksi olen hiljaa. Moni asia on tullut viime aikoina liian lähelle. Töissä jaksoin ihmisten voimilla säästämistä niin kauan, että ulkomaailma tunki kotiin. Kaupungin insinöörit olivat muuttaneet kotini metsäisen ympäristön lähiöksi. Mukavassa pienessä kotipesässäni tunsin oloni haavoittuvaksi ja petetyksi ja vaikka ryhdyinkin sotatoimiin, tunnen oloni edelleen hyvin pieneksi. Nyt etsin iloisia asioita arjesta ja koetan nousta niiden avulla. Se on tuskastuttavan hidasta.

Äkkipimeää

2010-10-17T14:04:00.001+03:00

"Ei ukkalla", sanoo pienin aamulla vieressä. "On äkkipimeää." Ja jotenkin äkkiä tämä taas tuli. Pimeä ja lumi ja syysloma ja kaikki. Lopultakin lapset ovat niin isoja, että kylmät aamut voi aloittaa sytyttämällä tulen puuhellaan eikä tarvitse koko ajan pelätä, että joku polttaa itsensä.

Puuhellasta tulee mieleen äiti ja se, kuinka jostain ihmeen syystä aamuinen puuhellan sytyttely joskus ärsytti. Oli liian hidasta. Nyt etsin tuota hitautta kaikesta. Inhoan pitää kiirettä. Taas joku ympyrä sulkeutuu.

Minä hyllyssä

2010-10-13T17:46:00.006+03:00

Näitä olen nauttien lukenut muualla, tämä tehtävä herätti hiljaiseläjänkin pesäkolostaan.

Oletko mies vain nainen? Onnen tyttö
Kuvaile itseäsi. Huolimattomat
Kuinka voit? Kirkas, hämärä, kirkas
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Täällä Pohjantähden alla
Mihin haluaisit matkustaa? Eedenistä itään
Kuvaile parasta ystävääsi. Valoa
Mikä on lempivärisi? Umbra
Millainen sää on nyt? Ihmeparantajan viides talvi
Mikä on paras vuorokauden aika? Neljä päivänlaskua
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Kaikki minun
lapseni
Päivän mietelause. Lentoon!
Millainen parisuhteesi on? Jokin yhteinen maailma
Mitä elämä sinulle merkitsee? Sattumia
Minkä neuvon tahtoisit antaa? Maailma on teonsana
Miten tahtoisit kuolla? Loppuunkäsitelty
Mottosi.Tämä kaikki voi tapahtua

Lokakuu

2010-10-01T20:23:00.001+03:00

Tykkään ihan hirmuisesti lokakuusta, pakkasaamuista ja väistyvästä syksystä. Tykkään märästä asfaltista ja sammaleisesta metsästä. Tykkään perinteistä, joita lokakuulle on muodostunut. Pienistä matkoista eri kokoonpanoilla lähelle ja hiukan kauemmas.

Olen saanut aloittaa lempikuukauteni yläilmoissa, vanhan kotikaupunkini kattoja katsellen, vielä eilen minulle vieraiden ihmisten kanssa nauraen. Hyvä päivä.

Rajat

2010-09-09T20:43:00.000+03:00

Viime päivinä olen hakenut itseäni, siitä mistä alan ja minne lopun. Koetan päästä lähemmäs sitä alkupistettä, mutta jotenkin reuna tahtoo tulla vastaan koko ajan. Koskaan ei kukaan toinen aikuinen saa minua niin pois tolaltani ja neuvottomaksi kuin lapsi. Usein oma, tällä viikolla monet kerrat jonkun muun.

Hyvä harmaa

2010-09-05T21:35:00.001+03:00

Kerään ympärilleni harmaita asioita - arki kun on kaikkea muuta. Tämä Kiljusen herrasväki on parin viikon aikana sukuloinut enemmän kuin koko viime vuonna, kerännyt sääliä (ja kiukkua) sateisella urheilukentällä ja lopulta lämmitellyt pihasaunan lämmössä. Alkava viikko ei näytä yhtään vähemmän toimeliaalta, ajattelen että tästä ei auta kun nauttia nyt.

Setä

2010-08-18T19:35:00.004+03:00

Millanen setä tollanen setä on? kysyi pienin kun kaupassa oli tummaihoinen mies. Ja uudelleen entistä kovempaa kun vielä mietin vastausta. Ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, vastasikin jo itse: pörrönen setä.

Huis

2010-08-10T20:45:00.001+03:00

ja hais. Mukavia asioita viimeiselle lomaviikolle olivat matka vauvankatsastusreissulle pääkaupunkiin, ilta ystävän kanssa teatterikesässä ja viikonlopun elojuhlat.

Elämässä on ihan uusi vaihe, pieninkin irtautuu jo minusta - haikeutta vähän, katse sitäkin enemmän tulevassa. Uteliaana odotan, mitä tästä eteenpäin. Nyt kuitenkin odotan huomista työpäivää ja arkea, joka väistämättä taas palaa.

Ilmassa

2010-08-02T11:31:00.001+03:00

Aamulla sen haistoi, syksyisen henkäyksen. Ihan vielä en ole valmis. Muitakin merkkejä on ilmassa - kaikki ovat jotenkin merkillisen toimeliaita. Mies puhdistaa ikkunanpuitteita, minä rapsuttelen pihasaunan lattiasta vanhaa maalia. Esikoinen piirtää ja lukee pitkästä aikaa. Ehkä mukava viikonloppu ystävien luona lakeuksilla antoi kaikille uutta puhtia.

Jo saa

2010-07-22T18:17:00.006+03:00

Pienenä kun tarvitsin vessassa apua, lauloin: "Jo saa, jo saa, loistehessa nietosten!" Pitäisi olla vielä aikuisenakin joku kutsulaulu, jolla auttava käsi ilmestyisi käden käänteessä pelastamaan tilanteista, joissa omat taidot ja voimat eivät riitä. 

Tämä viikko on ollut kummallinen: sairautta, paranemista, valvomista, hikisiä öitä, kärpäsiä, lapsen painajaisia, riesaa auton kanssa, rahanmenoa ja yllättävää tuloa. Parhaimpana kaikesta pieni tyttö, joka syntyi eilen tärkeälle ihmiselle. Täällä lapsi kiukuttelee kaverinsa luota tekstiviestein MUTTA KUN SINÄ ET TAJUA!!! :(

Pöpö

2010-07-20T15:40:00.001+03:00

Heinäkuun tuulet heiluttavat koivun oksia ikkunan takana. Seinän takaa kuuluu pienen itkua, joka ei lakkaa. Vielä yölläkin kuuntelen sitä ja katselen omaani, joka nukkuu rauhassa. Kiitän mielessäni vieraita ihmisiä, jotka ovat meille ystävällisiä ja tuovat minullekin pillimehua, kun en ole muistanut syödä. Tiedän monia, jotka inhoavat sairaaloita. Minusta niiden yhtäaikaa unelias ja kiireinen tunnelma on jännittävä ja turvallinen. Katson televisiosta mitä sattuu tulemaan ja tiedän, että jossain vaiheessa tauti kukistuu. Tänä aamuna lapsi heräsi terveenä ja jotenkin entistä ehompana.

Aika

2010-07-17T14:43:00.002+03:00

On taas lapsuuden kesä. Katselen läheltä omia käsiäni, jotka ovat vanhentuneet. Auton peilistä näen, että silmien ympärillä on naururyppyjä. Kuvassa näen kaikki kolme lastani, vaikka siinä olen minä.

Pienin väsyi helteeseen. Aika pysähtyi sairaalan lastenosastolla, olimme vain me kaksi hiljaisessa, kuumassa huoneessa. Tuuletin hurisi, televisiossa amerikkalaiset laihduttivat kilpaa. Aika kului. Mietin ystävääni, joka on viettänyt noissa huoneissa kuukausia pienen lapsensa kanssa. Minä tiesin pääseväni omani kanssa yöksi kotiin.

Huh

2010-07-12T18:08:00.002+03:00

Pienin on kuumeessa ja makaa elävänä lämpöpatterina kiinni minussa eikä kukaan muu kelpaa. Ilmankin riittäisi, sisällä on lämmintä 28 astetta. Samassa huoneessa oli talviaamuisin 17 astetta. Toisaalta, on mahtavaa kun pitää vain olla paikallaan kuumuudessa ja sukeltaa ruotsalaiseen dekkariin. Kaikki on nihkeää, etenkin ajatus. Söin salaa kolme jäätelöä kun muut olivat pihalla. Hetken katselin, kun isoin juoksi puutarhaletkun alla ja keskimmäinen kyyhötti alasti sateenvarjon alla samassa sateessa. Melko vapaata on nyt.

Jouten

2010-07-08T20:29:00.001+03:00

Päivä toistuvat samanlaisina: herätään, syödään, lähdetään uimaan, syödään, makoillaan ja lueskellaan, syödään, mennään taas uimaan, syödään, lapset nukkumaan. On täydellinen joutilaisuus.

Liivian innoittamana leivoin saaristolaisleipää. Uuni kuumensi jo valmiiksi kuuman talon, mutta oli sen arvoista. Neljävuotiaan kanssa rakastimme lopputulosta, jota pitäisi tehdä lisää. Mutta kun on niin kuuma.

Kohta suunnistamme lapsuuden maisemiin, luvassa on markkinahumua.

Lomaolo

2010-07-03T12:44:00.001+03:00

Odotan vieraita ja koetan olla hermoilematta. Silti tiuskin ja kiukuttelen. Keksin kummallisia vaatimuksia itselleni ja muille. Niinkuin saunan pesu. Ja ruohonleikkuu vaikkei nurmi edes ole pitkää. Takanani koneelle jonottaa pieni ihminen äänikirjalevy kädessä. Kuumassa kaikkia väsyttää.

Puhdistus

2010-06-28T13:29:00.001+03:00

Olen kokenut katharsiksen. Täydellinen puhdistautuminen alkoi pienellä matkalla naapurimaahan - tai oikeastaan jo matkan ensi minuuteilla jouduin typerään tapaturmaan, jonka seurauksena jalkani loistavat edelleen sateenkaaren väreissä. Matkan jälkeen sairastin elämäni rajuimman vatsataudin, josta alan pikku hiljaa toipua. Nyt oloni lienee sama kuin usella muullakin maanmiehellä juhannuksen jälkeen: kroppa piesty ja sisuskalut perin pohjin puhdistettu. Ja jostain syystä tämä kaikki tuntuu yhtäkkiä hyvältä, kuin tuhkasta nousisi jotain ihan uutta.

Pieniä ja isoja

2010-06-17T21:53:00.002+03:00

Kissa aloitti olohuoneen tapettirallin, kuopus jatkoi syntyneistä palkeenkielistä ja minä pääsin näin pitkälle. Yritin pelastaa ensin kaikkein alimmaisen kauniin harmaan tapetin (joka on oranssin tapetin alla olevan ruudullisen tapetin alla), mutta koska en onnistunut, lopetin koko jutun. Nyt vilkuilen sohvalta tätä taideteosta sekä tyhjää pankkitiliäni. Eipähän tule ainakaan tehtyä hätiköityjä päätöksiä.

Sohvan nurkassa voi myös vilkuilla pieniä varpaita. Niiden katsomisesta kun tulee pelkästään hyvälle mielelle.

kukkuu...

2010-06-16T19:21:00.001+03:00

Tänään tapahtui varovainen paluu. Palasin ihmisten ilmoille ihan fyysisesti ja tästä rohkaistuneena kurkistan myös tänne. Alkukesän olen sinkoillut ristiin rastiin, hoitanut velvollisuudet ja piileskellyt kotipesässä. Olen riidellyt lomanaloitusriidat ja suunnitellut sitten tulevaa. Tästä tämä kai taas alkaa. Kesä.

Loppukiri

2010-05-14T13:00:00.001+03:00

Kuten aina toukokuussa, elämä on hektistä. Paperipinojen keskeltä katselen kaihoisasti kasvimaalle ja odotan lomaa. Yksi onneton on seuranani sisällä: keskimmäinen sairastaa ja on NIIN tylsää. Pidän ehkä vähän taukoa, ehkä. Ihania aurinkopäiviä kaikille!

Äitinä

2010-05-08T13:07:00.001+03:00

Meillä vietetään äitienpäivää etuajassa, koska lähden huomenaamulla matkalle. Pakkaan laukkuun sadavaatteita ja muovikassillisen karkkia, suunnittelen ohjelmaa ja koetan huoltaa kotiin jääviä joukkoja.

Aamulla odottelin sängyn pohjalla kuuliaisesti, että kinastelu laantui ja laulu lopulta alkoi vienosti korvani juuressa. Sitä ennen pienin oli jo kiivennyt sänkyyn kolme kertaa ja vanhin itkenyt, kuinka tämän takia "kaikki meni nyt ihan pilalle". Ei mennyt, oli yhtä ihanaa kuin aina.

Inha päivä

2010-04-29T22:00:00.002+03:00

Heti aamulla työkaveri teki huomautuksen, jonka tarkoitusperiksi voi hyvällä tahdolla kuvitella silkan typeryyden ja vähän pahemmalla tahdolla pelkän ilkeyden. Ensin hämmennyin, sitten pahoitin mieleni, iltapäivällä olin jo todella vihainen.

Sain myös sähköpostin, jonka kirjoittaja purki pettymystään minuun - työn puolesta olinkin siihen välillisesti syypää.

Ystävä joutui perumaan suunnittelemansa vappujuhlat. Harmitti tämän puolesta, sillä tiesin peruutuksen syyn olevan muualla ja aivan typerä ja ymmärsin, kuinka tärkeät nuo juhlat olisivat hänelle olleet.

Päätän jo nyt, että huominen päivä on parempi. Ja että en mieti mielessäni ilkeyttä, jonka voisin palauttaa ensimmäisen harmin aiheuttajalle.

Asioita

2010-04-27T20:57:00.002+03:00

Kukaan ei rakasta mua, sanoo neljävuotias keittiön pöydän alta. Ekaluokkalainen laittaa puhelimeensa liian monta väärää pin-koodia. Pienin kiroilee kuin rekkamies. Kiroilee leikkipuistossa, kiroilee yksin pinnasängyssä. Taatana.

Koetan suhtautua ymmärryksellä tähän kaikkeen. Välillä onnistunkin.

Irrallaan

2010-04-25T20:31:00.001+03:00

Vanhenin viime viikolla. Syntymäpäivän aamuna vein ekaluokkalaisen kouluun, ostin kirpputorilta räsymaton ja ajoin töihin. Kuten aina keväisin, tässä vaiheessa olen kyllästynyt radion soittolistoihin ja kuuntelen kirjoja. Viime vuonna toukokuu kului Bulgakovin kanssa, nyt olen kuunnellut Juha Itkosen Huolimattomia unelmia. Toisina aamuina tarinat vievät mukaansa niin, että tuntuu vaikealta nousta autosta ja kohdata kahvihuoneen arki. Syntymäpäivänä olisin halunnut vain ajaa ohi omasta risteyksestäni ja istua hiljaa. Koska se oli mahdotonta, pakenin vessaan. Kuuntelin oven läpi tyhjänpäiväisyyksiä ja ajattelin, että mitä ihmettä, tällaistakö se sitten on. Sitten kun on aikuinen. Ja että olenko minä vääränlainen, kun en jaksa kuunnella enkä ymmärtää vai eivätkö nuo muut ole oikeasti tajunneet mistään mitään.

Enkä oikein vieläkään tiedä, mitä sitten kaipaan. Keskustelua, ajattelua, sydämen sivistystä ainakin.

Just kun

2010-04-23T20:03:00.002+03:00

"Hei just kun tää Jeesus-lapsi synty. Ei me nyt voida lopettaa." sanoi neljävuotias, kun kaveria tultiin hakemaan kotiin. Ja just kun olin ihan valmis kevääseen, alkoi lumisade. "Älä välitä äiti, se on kermavaahtoa", sanoi neljävuotias taas. Just kun olin ajatellut vain olla, muistin että yhden työn lisäksi joudun taas tekemään hetken toista ja työaika alkaa illalla kun talo hiljenee. Lasken ekaluokkalaisen kanssa aamuja kesälomaan, onneksi niitä ei ole kovin monta.

Lämmin, lämpimämpi

2010-04-13T16:32:00.005+03:00

Ulkona odottavat

-  kasvimaa kääntäjää

- puskanjuuret siistimistä

-  roskat keräämistä

- vanhat omenat poisviejää

-  lenkkipolku juoksijaa.

Sisällä odottavat

-  pölyt pyyhkijää

- pyykit pesijää

-  lapset ruokkijaa

- koulutyöt korjaajaa

ja  minä keitän kupin kahvia ja istun auringonlämmittämällä rapulla ja  katson, kuinka lapset nauttivat keväästä.

Kevät

2010-04-10T08:53:00.001+03:00

Mihin yhtäkkiä katosi viikko? Pistäydyin maalla lapsuusmaisemissa. Suunnittelin töissä tulevaa matkaa kellotaulun ympäri, tapasin äitejä ja isiä. Aurinko paistoi, innostuin urheilemaan, lapset kaivoivat puroja, lapioin lumikasoja, mies lämmitti pihasaunan. Kevät tuli.

Tänään

2010-04-01T18:06:00.002+03:00

Lähdin tänään töistä kauan sen jälkeen, kun muut olivat jo rientäneet lomalle. Minusta on hauska kulkea tyhjässä rakennuksessa, jossa kaikki äänet kaikuvat seinistä. Päivisin käytävillä on valtava meteli, mutta iltapäivän hiljaisuus on käsin kosketeltava. Käyn joskus ihan huvikseni kesälomalla työpaikalla kuuntelemassa tuota hiljaisuutta. 

Ikkunalaudalle unohtunut pelargonia alkoi kukkia juuri kun olin heittämässä sen roskiin. Mies ja lapsi pyöräilevät kauppaan, minä jäin lukemaan keittokirjaa. Ihmettelen ihmisiä, jotka ovat valmiita vaihtamaan aikansa rahaan. Minä kun en myisi tätä mistään hinnasta. 

Virvon varvon

2010-03-28T20:40:00.001+03:00

Ja ekaa kertaa menikin ihan mainiosti. Mitä nyt jokainen pieni trulli kaatui vuorollaan lätäkköön. Muistan vuoden, kun lapsi päätti perääntyä soitettuaan ovikelloa ja naapurin ilmeen, kun tekohymy kasvoilla virvoin hänet kiukkuinen lapsi vieressä seisten. Tänä vuonna suuri kiitos kuuluu ekaluokkalaisen ystävälle, joka ei parhaan kaverinsa temperamenttia säikähdä, vaan hoitaa rauhallisesti tilanteet kotiin. Vakka on löytänyt kantensa.

Yltympäriinsä

2010-03-27T14:18:00.004+02:00

Keskimmäinen joutui pulkkailuonnettomuuteen, minkä seuruksena istuimme yhden illan ensiavussa. Toipilas istui sylissä ja huokaili, kuinka sattuu "ihan yltympäriinsä". Pahemmalta onneksi vältyttiin.

Koko viikko tuntui hiukan samalta. Että yltympäriinsä vaan eikä tavallisesta, rutiininomaisesta arjesta ollut tietoakaan. Nyt on vielä edessä huomiseen virpomismaratoniin valmistautuminen ja karkkivarastojen täydennys.

Kelit

2010-03-24T18:57:00.002+02:00

Näin eilen televisiossa ohjelman, jossa mies seisoi talonsa pihassa ja huusi. Ja huomasin, että siinä se on: haluan talon, jonka pihassa saa huutaa ilman, että naapurin tarvitsee paheksua tai kummastella. Tänään matkustin linja-autolla maalaismaisemassa ja näin monta täydellistä taloa. Ja mietin niitä monia syitä, miksi emme ole vielä muuttaneet. Ja että ovatko ne oikeasti syitä vai tekosellaisia.

Tätä miettien kylvin lasten kanssa viime tipassa pääsiäisruohot ja ihailin aurinkoa.

Päivä jälkeen

2010-03-21T11:06:00.002+02:00

Kohtasin eilen ihmisiä vuosien takaa. Ja taas sen huomasin: vaikka kaikki on muuttunut, ei mikään ole muuttunut. Katsoin valokuvia, joissa hymyilen kymmenen vuotta nuorempana ja mietin, miten nopeasti asiat ovat asettuneet toisiksi. Hyvä niin. Mitähän seuraava vuosikymmen tuo mukanaan?

Muiden silmin

2010-03-16T16:59:00.002+02:00

Miten sä voit hymyillä samaan aikaan kun sä huudat meille? kysyi lapsi töissä. Ai hymyilin vai? Olen kuullut tämän aikaisemminkin ja se tuntuu joka kerta yhtä kummalliselta. Onneksi näin päin. Etten näyttäisi vihaiselta silloinkin kun yritän olla kiltti.

Kotona oli väsynyt ja vihainen lapsi. Olin unohtanut pakata reppuun liikuntapäivän mehun ja kaikilla muilla oli ollut. Sitä piti vähän itkeä. Pikkuveli onneksi pelasti tilanteen tahtomalla hameen päälleen ja pelleilemällä auliisti.

Verkkaiset päivät

2010-03-14T20:52:00.001+02:00

Pienin on oppinut sanomaan kaksi sanaa peräkkäin ja ihastelee itsekin tätä taitoaan. Hän osaa myös ujostella, flirttailla ja olla dramaattinen - kaikkia näitä oikeilla hetkillä.

Isommat ovat nauttineet hankikannosta ja auringosta. Katselen keittiön ikkunasta värikkäiden kippojen rivistöä kasvimaalla ja metsästä tuotujen talventörröttäjien asetelmia kippojen vieressä. Kauppa on auki, minäkin ostin yhden koiranputken kymmenellä jääpalalla.

Viikko, joka meni

2010-03-12T22:31:00.002+02:00

Huis ja hais vaan, niin kuin aina, kevät sujahtaa ihan huomaamatta eteenpäin yhtä varmasti nopeasti kuin pimeä syksy matelee hitaasti. Puhuin töissä maisemista ja kotiseuduista, kuuntelin posket punoittaen pidettyjä puheita, katselin Anne-nuken elvytystä ja ihastelin toisten taitavuutta käytännön töissä. Alkuviikon jännitin ja stressasin asiaa, joka loksahti itsekseen paikoilleen.

Nyt koti on siisti, kaikki rästityöt tehty ja ollaan vaan. Tervetuloa viikonloppu!

Tuttuja

2010-03-09T20:53:00.002+02:00

Tänään on pyörinyt mielessä alku yhdestä Risto Rasan runosta: 

"Olen taas tavannut tuttuja

niin että en saa unta."

Oikeastaan se ei edes pidä paikkaansa, sillä saan aina unta. Joku kummallinen levottomuus kuitenkin iski loman jälkeen, ihmisiä on ympärillä niin paljon. Nekin, jotka tammikuussa töihin palatessa olivat vielä vieraita, ovat tulleet tutuiksi ja vaikka se helpottaa arkea ja olemista, on tämä yllättävä tuttujen kasvojen määrä välillä uuvuttavaa.

Pakomatkalla

2010-03-06T18:50:00.001+02:00

Moottorisahajengin kokoontuessa taas naapuriin, oli pakko paeta paikalta. Lähdimme kotiseutumatkalle nauttimaan lastenkulttuurista, pitsasta, naapurikaupungin kirpputoreista ja maisemamatkailusta. Kotiin tultaessa yhtään kuusta ei ollut enää pystyssä.

Kun myöhemmin menin hiihtämään, piti kiertää pidemmän reitin kautta, etten vain olisi törmännyt naapuriin. Olen ihan varma, että suusta ei olisi tullut yhtään painokelpoista lausetta. Ihme laji tuo puunkaataja, inhoan niitä vähintään yhtä paljon kuin ampiaisia ja paarmoja.

Metsässä

2010-03-05T21:24:00.005+02:00

Tänään aloitin jo ennen silmien avaamista murehtimaan sitä, että loma loppuu pian. Join monta mukillista maitokahvia ja patistin ekaluokkalaisen mukaan hiihtoretkelle. Ensimmäiset puoli tuntia lapsi mäkätti kaikesta mahdollisesta, sitten virkistyi ja loppumatkan alamäet viiletettiin iloisesti nauraen. Kotipihaan tultaessa naapuri oli suuressa puunkaatovimmassaan tehnyt selvää jälkeä suurista kuusista, joiden lomasta pääsee metsään. Tällä kertaa olin ihan hiljaa, vaikka itketti.

Nyt

2010-03-02T20:54:00.002+02:00

Naks, sanoi selkä tänä aamuna, kun koetin laittaa lapsen turvaistuinta kiinni autoon. Pääsin sentään ylös, mutta tietyssä asennossa kipu oli sietämätön. Tämän jännityselementin kanssa vietin yksivuotiaan kanssa kaupunkipäivää, ja ihan mallikkaasti onneksi. Hoidin kauan hoitamatta olleen velvollisuuden, tapasin ystävän, kävin kirppiksellä ja istuin kahvilassa. Illalla tein vielä blinejä ja avasin viinipullon.

Kotikaupungin kirpputorilta löysin kauan etsimäni hiuskoristeen - ja katsokaas, sehän olikin minun! Esikoinen huokaili tätä sattumuksen autuutta koko kotimatkan: "Ajattele äiti, sehän oli siellä odottamassa sua!"

Lomalomaloma

2010-02-26T18:55:00.001+02:00

Tänä vuonna en yhtään ehtinyt edes kaivata lomaa, kun se jo tuli. Suunnitelmia ei ole, mutta kuin että ei tehdä suunnitelmia. Ehkä käyn tanssitunneilla ja hiihdän, ehkä lähden matkalle, jos siltä jonain aamuna tuntuu. En sovi yhtään päivämäärää enkä kellonaikaa. Ehkä vähän luen tai ehkä vain kärrään lunta talon seinustoilta kauemmas. Sellaista on loma.

Tavallinen tiistai

2010-02-23T20:47:00.001+02:00

Aamulla huomasin, että oli valoisaa, vaikka lähdin tavallista aikaisemmin töihin. Talvi ei kuitenkaan antanut unohtaa olemassaoloaan, sillä olin unohtanut laittaa illalla auton lämmitysjohdon kiinni. Ajettuani 30 kilometriä, puhaltimista alkoi vihdoin puhaltaa lämmintä ilmaa. Ja sitten olinkin jo perillä.

Join ihan liian monta kuppia kahvia joutuessani selvittämään ikäviä asioita ja hoitamaan hoitamatta jääneitä velvollisuuksia. Koetin selittää mustavalkoisille ihmisille, että maailmassa on myös harmaan sävyjä. Otin vastaan ekaluokkalaisen kiukun ja nelivuotiaan pettymyksen. Tyhjensin suuret kauppakassit jääkaappiin, joka olisi pitänyt ensin pestä. Tällaista, ihan tavallista oli.

Seitsemän asiaa minusta

2010-02-20T13:17:00.002+02:00

Lotalle kiitos haasteesta, tässä tulee seitsemän asiaa:

1. Minulla on isot hymykuopat
2. En osaa laulaa
3. Juon ainakin viisi kuppia kahvia päivässä
4. Olen mestari lykkäämään asioita
5. Rakastan Niskavuori-näytelmiä
6. Pelkään liikkua luonnonjäällä
7. Käytän miehen sukkia, koska en saa aikaiseksi käydä ostamassa omia.

Haaste on tainnut kiertää niin monella, että heitän sen ilmaan ihan kaikille!

Kevään tuntu

2010-02-17T20:45:00.003+02:00

Kun kevät on vasta aavistus, sen kohtaaminen tuntuu helpolta. Se on nyt olemassa valona, kimalluksena hangella, epämääräisenä levottomuutena, joka kevään edetessä kasvaa. Minun kevääseeni kuuluu usein myös jotain määrittelemätöntä painoa. Ehkä valon kohtaaminen tuntuu liian paljastavalta pimeän pesäkauden jälkeen. Onneksi kevät vasta hiipii, monena vuonna olen onneksi ehtinyt sen mukaan.

*Ja ups, unohtui laittaa tärkein - iso kiitos Niinalle ihanista kädenlämmittimistä, ovat heti kovassa käytössä!

Jotain jota en etsinyt

2010-02-14T19:57:00.002+02:00

"Löytää vastaus johonkin, jota ei tiennyt etsivänsä", luin tänään eräästä taulusta. Ihan sellainen olo on. Viime päiviin on mahtunut suuria oivalluksia jostain ihan arkisista. Sellaisia, jotka kaikessa pienuudessaan ovat niin suuria, että kaikki näyttää vähän uudelta. Mietin kuulemiani sanoja, kuten "keskeneräisyyden hyväksyminen". Että aina tärkeää ei ole lopputulos, vaan itse tekeminen.

Laskiaismäessä vaari upposi pulkalla lumeen ja ekaluokkalainen sanoi: "Tämä näkymys jää historioihin."

Oloa, eloa ja iloa

2010-02-11T18:44:00.000+02:00

"Voi äiti, millä me saatais sut ny terveeks?", sanoi kolmevuotias ja silitti hiuksia. Flunssa jatkuu, mutta siitä huolimatta olen tänään
- käynyt kauppahallissa
- esittänyt parisuhdeterapeuttia
- laulanut ventovieraiden kanssa "sommartiden hej hej"
- käynyt kirpparilla ja tullut ulos tyhjin käsin
- palellut bussipysäkillä ja
- soittanut pitkästä aikaa kahdelle ystävälle.