Tietoja minusta

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Aika

On taas lapsuuden kesä. Katselen läheltä omia käsiäni, jotka ovat vanhentuneet. Auton peilistä näen, että silmien ympärillä on naururyppyjä. Kuvassa näen kaikki kolme lastani, vaikka siinä olen minä.

Pienin väsyi helteeseen. Aika pysähtyi sairaalan lastenosastolla, olimme vain me kaksi hiljaisessa, kuumassa huoneessa. Tuuletin hurisi, televisiossa amerikkalaiset laihduttivat kilpaa. Aika kului. Mietin ystävääni, joka on viettänyt noissa huoneissa kuukausia pienen lapsensa kanssa. Minä tiesin pääseväni omani kanssa yöksi kotiin.

6 kommenttia:

  1. Kaunis kuva.

    Pikaista paranemista pienelle. Kun itse nauttii näistä päivistä, ei tule ajatelleeksi näiden lämpötilojen olevan liikaa pienille ja niille vanhimmille.

    VastaaPoista
  2. Voi teidän pientä, onneksi kaikki on hyvin. Helle rasittaa, pieniä ja suuria. Olisi todella raskasta, jos oma lapsi olisi vakavasti sairas.

    Kuva on suloinen. Tulee omatkin lapsuuden kesät mieleen.

    VastaaPoista
  3. Ihana kuva sinusta!

    Minäkin toivon parempaa vointia pienellenne.

    VastaaPoista
  4. Jaksamisia ja voimia teille! Kyllä tämä alkaa pian helpottamaan.

    VastaaPoista
  5. Voi että,voimia sinne! Isoille ja pienille. Onneksi helteet helpottavat nyt hieman,minun on ainakin heti helpompi olla kun asteet laskivat.
    Kuva on kaunis,niin nostalginen!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille rohkaisuista - onneksi tauti on nyt selätetty :)

    VastaaPoista