Tänään on pyörinyt mielessä alku yhdestä Risto Rasan runosta:
"Olen taas tavannut tuttuja
niin että en saa unta."
Oikeastaan se ei edes pidä paikkaansa, sillä saan aina unta. Joku kummallinen levottomuus kuitenkin iski loman jälkeen, ihmisiä on ympärillä niin paljon. Nekin, jotka tammikuussa töihin palatessa olivat vielä vieraita, ovat tulleet tutuiksi ja vaikka se helpottaa arkea ja olemista, on tämä yllättävä tuttujen kasvojen määrä välillä uuvuttavaa.
Totta turiset tutuista, siis olen huomannut saman itsessäni. Välillä on jotenkin väsyttävää _tuntea_ ihmisiä, samoin kun on vähän väsyttävää tutustua heihin. Tätä on ilmennyt minulla vasta hetken aikaa ja luulen sen johtuvan kahdesta seikasta: koska kiinnyn helposti ja koska minulla on niin paljon hyviä ystäviä. Siis oikeasti hyviä ja syviä ystävyyksiä, monta parasta ystävää ja iso sakki hyviä kavereitakin. Tuntuu sitten kuin olisi kiintiöt täynnä. Tyly ajatus, hui.
VastaaPoistaMielelläni moikkaan ja tulen nimitutuiksi, miksen vaihda kuulumisetkin, mutta ihan tietoisesti olen vältellyt kovin tutuksi käymistä nykyään.
Minulla ihan sama. Tykkään kamalasti tavata ihmisiä, jutella ja olla sosiaalinen. Vastapainoksi on pakko saada olla joskus ihan yksin hiljaisuudessa. Silloin olikin rankkaa, kun oli erityisen sosiaalinen työ ja pieni lapsi kotona. Missäään ei ollut hiljaisuutta, jota aivoni kaipasivat. Nyt kaikki on yleensä mukavasti tasapainossa.
VastaaPoistaMinäkin olen "sosiaalinen erakko" eli viihdyn ystävien kanssa, isossa porukassa. Mutta sitten kuitenkin huohahdan onnesta, kun pääsen olemaan ihan vaan yksin. Niitä oikeita yksinoloja on aika harvoin. Nyt elämä täyttyy pienistä lapsista, on luksusta päästä vessaan yksin tai ajaa työmatka ilman kyytiläisiä.
VastaaPoistaVoi sinua onnellista, kun nukahdat!
VastaaPoistamaijja - tunnistan hyvin tuon tunteen. Liian montaa ihmistä ei vaan kykene kohtaamaan.
VastaaPoistakirjailijatar ja annika - minulla yksinolon hetket ovat harvinaisia. Siksi nautin esimerkiksi suunnattomasti pitkästä työmatkasta ja ihan tietoisesti välttelen kimppakyytejä. En vaan jaksa olla sosiaalinen koko valveillaoloaikaani.
Ilona - siinä mielessä olen kyllä onnellinen, että nukahdan illalla. Toisaalta en ole kohta kymmeneen vuoteen nukkunut yhtään kokonaista yötä ja edelleen levoton kuopus herättää kahdesta viiteen kertaa yössä...