- Onko taivas kova? - Oonko mä äiti elossa vielä vuonna 2100? - Miten metsä voi viedä ihmisen? - Missä on Kamerun? - Mitä poliisit syö? Mitä sit saksalaiset poliisit syö? - Paljonko menneisyys painaa?
Käsittämättömän ihania kysymyksiä. Minä aina ihmettelen, miten lapset osaa kysyä niin ihmeellisiä asioita, sellaisia joita itselle ei tule mieleenkään kysyä. Ne on niin fiksuja! Jäin oikein kovasti miettimään, mitä menneisyys painaa...joskus tosi paljon, joskus se tuntuu kevyeltä. Ihana kirjoitus.
Osasitko vastata? Minusta kun tuntuu, että tälläisten kysymysten äärellä sitä kutistuu sellaiseksi muurahaisen kokoiseksi eikä osaa sanoa mitään. Tuijottaa vaan ymmyrkäisenä ja miettii, että kuinka lapsi osaakin kysyä niin hienoja.
Ihana,ihana teksti ja ihana lapsi (lapset?) joka kysyi! Miten lapset osaavatkin kysyä tuollaisia,ei aikuinen ikinä osaisi. Ei tulisi mieleenkään miettiä että onko taivas kova tai mitä poliisit syö. Varmaan kysely on joskus ärsyttävääkin,jos ei vaikka osaa vastata,mutta en malta odottaa oman tyttöni kysymyksiä. Ne varmaan avartavat omaa maailmaakin sitten kummasti. Voi että,tulipas hyvä mieli tästä:) Ja tuo pullalintukin on niin ihana!
Viimeinen kysymys on sellainen, jonka kanssa itse painin päivittäin. Tuntuu, että menneisyys painaa aivan liikaa ja toisaalta ajattelen, ettei minun pitäisi antaa niin paljon painoarvoa sille.
Kyselyikä on yhtäaikaa ekaluokkalaisella ja nelivuotiaalla, iso tenttaa faktoja, pienempi elämää suurempia. Molempien edessä olen vähän väliä sormi suussa, mutta nautin tästä - näiden edessä pysähtyy itsekin katsomaan maailmaa ihan uusin silmin.
Käsittämättömän ihania kysymyksiä. Minä aina ihmettelen, miten lapset osaa kysyä niin ihmeellisiä asioita, sellaisia joita itselle ei tule mieleenkään kysyä. Ne on niin fiksuja! Jäin oikein kovasti miettimään, mitä menneisyys painaa...joskus tosi paljon, joskus se tuntuu kevyeltä. Ihana kirjoitus.
VastaaPoistaOsasitko vastata? Minusta kun tuntuu, että tälläisten kysymysten äärellä sitä kutistuu sellaiseksi muurahaisen kokoiseksi eikä osaa sanoa mitään. Tuijottaa vaan ymmyrkäisenä ja miettii, että kuinka lapsi osaakin kysyä niin hienoja.
VastaaPoistaIhana,ihana teksti ja ihana lapsi (lapset?) joka kysyi! Miten lapset osaavatkin kysyä tuollaisia,ei aikuinen ikinä osaisi. Ei tulisi mieleenkään miettiä että onko taivas kova tai mitä poliisit syö.
VastaaPoistaVarmaan kysely on joskus ärsyttävääkin,jos ei vaikka osaa vastata,mutta en malta odottaa oman tyttöni kysymyksiä. Ne varmaan avartavat omaa maailmaakin sitten kummasti.
Voi että,tulipas hyvä mieli tästä:) Ja tuo pullalintukin on niin ihana!
Jätin sinulle haasteen blogiini. Kun ehdit, käy katsomassa :)
VastaaPoistaVetää hiljaiseksi. Ihmettelee, mitä pieni pää miettiikään.
VastaaPoistaViimeinen kysymys on sellainen, jonka kanssa itse painin päivittäin. Tuntuu, että menneisyys painaa aivan liikaa ja toisaalta ajattelen, ettei minun pitäisi antaa niin paljon painoarvoa sille.
VastaaPoistaSyvällisiä ja ihmeellisiä kysymyksiä. Miten niin pieniin päihin voi mahtua niin suuria ajatuksia ja mietteitä?!
VastaaPoistaTärkeitä kysymyksiä! <3
VastaaPoistaKyselyikä on yhtäaikaa ekaluokkalaisella ja nelivuotiaalla, iso tenttaa faktoja, pienempi elämää suurempia. Molempien edessä olen vähän väliä sormi suussa, mutta nautin tästä - näiden edessä pysähtyy itsekin katsomaan maailmaa ihan uusin silmin.
VastaaPoistaHuh, melko haasteellisia tiedusteluja, varsinkin tuo viimeinen! Siinä onkin tosiaan tekemistä, että keksii vastattavaa :)
VastaaPoista