Olen ihan pikkuisen alkanut miettiä, että josko olen viime aikoina jotenkin muuttunut. Tämä olen päätellyt ainakin seuraavista asioista:
- Osaan sanoa ei. Ihan pokkana ja hyvällä omallatunnolla. "Ei" silloin kun siltä tuntuu.
- Vähän ihmettelen monia ihmisiä. Erityisesti sellaisia, jotka täyttävät elämäänsä aivan liialla työllä ja asioilla eivätkä sitten näe lähelleen. Minäkin olin ehkä sellainen.
- En tarvitse oikeastaan mitään, koska minulla on jo kaikki.
- Minua ei nykyään yhtään haittaa, mitä joku ajattelee elämästäni. Ja olen sentään saanut eteläpohjalaisen "mitä ihimisekki sanoo" -kasvatuksen. Sanokoot, kun kuitenkin sanovat.
Tuntuu, että näinkö sitä kuitenkin jotain kehitystä tapahtuu. Että koko ajan oppii jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti